Odotettuja kyläilijöitä
Viime aikojen negatiivissävytteisistä kirjoituksistani huolimatta vakuutan, että viime aikoina on tapahtunut positiivisiakin asioita. Tällä viikolla olen saanut luokseni odotettuja vierailijoita vähän kauempaa. Asuntommekin on kummallisen (ja ihanan) siisti - sitä se kyläilijöiden vastaanottaminen teettää.
Tiistaina sain vieraikseni lapsuudenystäväni ja hänen 9-vuotiaan tyttärensä. Aika kului pulistessa, ja minäkin kerkesin vähän kaupungille, kun menin heitä vastaan. Meissä isommissa tytöissähän vuosien vieriminen ei näy (heh, kuinka se nyt meissä näkyisi...) , mutta välillä ihmettelen, missä välissä tästä yhdestä pienestä tytöstä on tullut iso ja fiksu koululainen, ja vielä aivan uskomattoman hyvä tyyppi! Oli ilo saada myös hänet meille kyläilemään.
Perjantaina luokseni pyrähtivät kaksi ystävääni ja eräs 2-vuotias nuorimies. Hyvä että ystäviä tuli kaksi, niin pystyin välillä lepuuttamaan ääntäni ja kylkeä myös.
Kuulumiset sinkoilivat puolin ja toisin, keskiviikkona saapunut äitiyspakkaus tuli katsottua läpi, ja nähtyä sekin ilmestys, kun parivuotias päihittää aikuiset iPadin käytössä! Lisäksi selvisi, että meidän jääkaapin ja väliseinän välissä on rako, jonne karjalanpiirakka sopivasti mahtuu. Nuorimies suostui myös ystävällisesti "koeajamaan" meidän vauvalle tulevan lelun. Hyvin näytti toimivan:
Nämä pienet jalat eivät kovin kauan paikallaan viihtyneet. Niillä piti muun muassa kipittää työntämään karjalanpiirakka rakoon, joka meillä on jääkaapin ja väliseinän välissä (kyllä nauratti - en ollut edes tiedostanut koko raon olemassaoloa).
Loppuun laitankin kuvan, jota en kyllä luvannut blogiini laittaa. Tästä blogista kun ei pitänyt tulla sellainen blogi. Kun elämällä kuitenkin on tapana koostua monista osasista, niin olkoon menneeksi!
Kiitos, kyläilijät! Teidän näkemisenne olivat viikon kohokohtia!
Tiistaina sain vieraikseni lapsuudenystäväni ja hänen 9-vuotiaan tyttärensä. Aika kului pulistessa, ja minäkin kerkesin vähän kaupungille, kun menin heitä vastaan. Meissä isommissa tytöissähän vuosien vieriminen ei näy (heh, kuinka se nyt meissä näkyisi...) , mutta välillä ihmettelen, missä välissä tästä yhdestä pienestä tytöstä on tullut iso ja fiksu koululainen, ja vielä aivan uskomattoman hyvä tyyppi! Oli ilo saada myös hänet meille kyläilemään.
Perjantaina luokseni pyrähtivät kaksi ystävääni ja eräs 2-vuotias nuorimies. Hyvä että ystäviä tuli kaksi, niin pystyin välillä lepuuttamaan ääntäni ja kylkeä myös.
Kuulumiset sinkoilivat puolin ja toisin, keskiviikkona saapunut äitiyspakkaus tuli katsottua läpi, ja nähtyä sekin ilmestys, kun parivuotias päihittää aikuiset iPadin käytössä! Lisäksi selvisi, että meidän jääkaapin ja väliseinän välissä on rako, jonne karjalanpiirakka sopivasti mahtuu. Nuorimies suostui myös ystävällisesti "koeajamaan" meidän vauvalle tulevan lelun. Hyvin näytti toimivan:
Nämä pienet jalat eivät kovin kauan paikallaan viihtyneet. Niillä piti muun muassa kipittää työntämään karjalanpiirakka rakoon, joka meillä on jääkaapin ja väliseinän välissä (kyllä nauratti - en ollut edes tiedostanut koko raon olemassaoloa).
Loppuun laitankin kuvan, jota en kyllä luvannut blogiini laittaa. Tästä blogista kun ei pitänyt tulla sellainen blogi. Kun elämällä kuitenkin on tapana koostua monista osasista, niin olkoon menneeksi!
Kiitos, kyläilijät! Teidän näkemisenne olivat viikon kohokohtia!
Tykkäysnappi puuttuu! Vauvamaha nostaa aina hymyn huulille :)
VastaaPoistaIhana maha :) Uskalsit sitten laittaa kuvan kun oikein yllytettiin! Kiitos sinullekin seurasta! T. E & H
VastaaPoistaAnsku, kiitos :) Minuakin hymyilyttää usein. Joskus maha on kyllä vähän tiellä, mutta nythän ei enää ole niin kamalasti odotusaikaakaan jäljellä.
VastaaPoistaE. Kiitos, joo, tällä kuvalla mahasta saa sitäpaitsi varsin maltillisen käsityksen :D