Onnea Nasu, viisi vuotta!

Huhtikuussa, viisi vuotta sitten, syntyi meidän Nasu. Meille Nasu muutti kolme kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 2008. Minä olin toivonut marsua jo pitkään, ja nyt mieskin alkoi jo olla marsun kannalla. Heinäkuun alussa varusteet olivat jo meillä - vain marsu puuttui.

Nasu oli sillä hetkellä eläinkaupan ainoa marsu. Minulle hänet tuotiin esiteltäväksi takahuoneesta, eläinkauppiaan sylissä. Nasu oli hänen oma kasvattinsa.

Muistan Nasusta isokokoisuuden, rauhallisuuden ja hassun pörröturkin. Mietin asiaa noin puoli minuuttia, jonka jälkeen Nasu pakattiin pieneen pahvilaatikkoon, jonka kannoin meille kotiin.

Kotona Nasua pelotti aivan valtavasti. Hän ei uskaltanut käydä edes juomassa, josta kehitin ensimmäisen hysteriani. Ensimmäiset päivät kuluivat totutellessa, lattiallakaan ei voinut liikkua sitten ollenkaan.

Pikkuhiljaa, päivien ja viikkojen aikana Nasu tottui meihin ja kotiutui. Meni kuitenkin kuukausia, ennen kuin Nasu uskalsi liikkua lattialla vähän isommalla alueella. Hän aloitti aina uuteen tutustumisen kiertämällä vanhan reviirin , ja eteni sitten varovasti, kunnes juoksi äkkiä takaisin tuttuun paikkaan.

Nuorukaisena Nasu oli myös kova kiipeilemään. Marsuksi Nasu hyppäsi korkealle, pesäkoppien ja erilaisten korokkeiden päälle, ja vietti "ylhäällä" pitkiä aikoja. Myös tuhmuuksia piti tehdä: lattialistojen ja monen muun asian pureskelu oli kivaa ja kiellettyä.

Nasun ensimmäisenä syksynä teimme päätöksen toisen marsun hankkimisesta. Se tarkoitti Nasun kohdalla sterilisaatiota, joka sujui onneksemme oikein hyvin. Puolitoista kuukautta operaation jälkeen meille muutti Nipsu. Uskoaksemme pariskunnan seuraavat vuodet olivat onnellisia.

Vuosina 2011 - 2012 Nasulla oli vaikeaa. Nasu sairastui silloin vakavasti. Hän sai tulehduksen hammasjuureensa, ja tulehdus levisi leukaan ja aiheutti valtavan paiseen. Kahteen otteeseen Nasu oli tilassa, jossa hänelle annettiin käytännöllisesti katsoen kuolemantuomio.

Rva ja puoliso hoitivat Nasun leukaa yli vuoden ajan, ja Nasun kunto koheni. Leuan paranemisesta ei annettu toivoa, mutta sellainen ihme tapahtui melkein vuosi sitten, että leukapatin jäännöksetkin katosivat kokonaan!

Sen jälkeen Nasu on viettänyt elämäänsä terveenä marsuna. Hammaskalusto kyllä kärsi, etuhampaita on jäljellä neljän sijaan yksi terve mutta vino ja yksi lähes käyttökelvoton, joten Nasu syö ruuan pieninä palasina ja raasteena. Nasu elää kuitenkin tätä päivää eikä näytä kärsivän, kunhan palvelu pelaa.

Marraskuussa 2012 Nasu menetti valitettavasti puolisonsa Nipsun, joka kuoli munuaissairauteen. Nasulle tämä oli kaikesta päätellen kova isku, se masentui ja muuttui hyvin vaisuksi. Siksipä teimme päätöksen hankkia Nasulle vielä yhden tyttöystävän. 2.1.2013 meille muutti Matilda-marsu.  Nasun masennus katosi muutamassa päivässä.

Nyt Nasu viettää leppoisaa vanhuutta nuorikkonsa kanssa. Ruoka maistuu ja seura myös. Nasu myös vaatii oikeuksiaan (pähkinää ja sen sellaista ) kovalla äänellä. Nasu pitää ihmisistä ja viihtyy sylissä.

Vanhuuden merkkejäkin löytyy: Nasu on alkanut nukkua enemmän kuin aikaisemmin. Välillä Nasu on unessa jopa ruoka-aikaan, ja häntä täytyy erikseen huhuilla syömään. Herättyään Nasu on nykyään vähän "pihalla" ja joutuu hetken miettimään, mikä on tilanne. Muuten Nasu on kuten aina ennenkin.

Onnea Nasu, meille on suuri kunnia saada elää lähellä sinua!

Tässä kuvassa Nasu on ensimmäistä päivää meillä, heinäkuun ensimmäisellä viikolla vuonna 2008.