Kokolta kaupunkiin

Niskaset palautuivat juhannusreissulta ehjinä, mutta vähän väsyneinä. Reissu meni yllättävän kivuttomasti, ehkä siksikin, että mukana oli myös Naakan isoisä, joka osallistui mökkireissun askareisiin ja erityisesti Naakan viihdyttämiseen.

Rva:n on myönnettävä, että hän jännitti ja oli kiukkuinenkin ennen reissua. Arjesta poikkeavat jutut 1-vuotiaan kanssa ovat rasittavia, kun lapsen rutiinien pitää kuitenkin säilyä normaaleina ainakin ajallisesti. Päätimme viime hetkellä, että vietämme mökillä kahden yön sijasta vain yhden yön, jotta juhannuksen vietto ei menisi liian raskaaksi.

Meidän Naakkamme osoittautui oikein innokkaaksi mökkeilijäksi. Hän tykkäsi, kun ympäristö oli vähän erilainen, sisällä mökissä riitti tutkittavaa, ja ulkona sitä vasta riittikin! Ainoa kamaluus oli sauna, jossa poikettiin vain pyllypesulla. Mikä saunoissa sitten hirvittääkin, Naakka ei niistä tykkää.

Minun niskani suostui juhannusaattona toimimaan ihan hyvin, mutta juhannuspäivä alkoi olla vähän vaikea. Varsinkin lähtösiivous, seisominen ja käveleminen ottivat aikalailla voimille. Palautuminen oli kuitenkin yllättävän nopeaa, eikä niska nyt ole sen kummallisempi kuin yleensäkään.

Rva on viettänyt melkein aina juhannusta mökillä. Juhannuksenviettoon liittyy paljon lapsuudenmuistoja, vaikka varisevia kukkia ei saanutkaan laittaa tyynyn alle eikä kaivoonkaan saanut käydä turvallisuussyistä kurkistelemassa (Naakka "perii" nämä rajoitukset, kiitokset kurinpitoideoista edelliselle sukupolvelle!)

Juhannusmuistoista mieleenpainuvimpia taitavat olla mummi ja pappa, juhannuskoivut, niittykukka-kimput ja tietenkin juhannuskokko. Meillä se on ollut tapana sytyttää vasta auringon laskettua metsänreunan taakse. Kokolle tulevat tutut mökkinaapurit. Minun lapsuuteni "vanhoja" ei enää ole. Sukupolvi on vaihtunut, mutta silti kaikki on tuttua.

Rva suuntasi tänä vuonna kokolle ihan itsekseen. Sitä ennen Naakka oli nukahtanut rva:n paikalle isoon sänkyyn. Rva:n mummi sanoi aikanaan, että juhannuskokko pelottelee pahat henget pois, jotta vuosi olisi suotuisa. Kukin ajatteli tulta katsoessaan omiaan, mutta minä ajattelin mummia.

Juhannusyö sujui Niskasten mökissä oikein rauhallisesti. Aamuun herättiin ja päivää vietettiin muun muassa kyläilemällä lähisuvun mökillä. Naakka ujosteli alkuun kauhiasti, mutta kaatoi vauhtiin päästyään sokerikipon ja yritti syödä tuohta.

Juhannuspäivänä rva näki elämänsä ensimmäisen juhannuspäivän myrskyn raekuuroineen. Oikein jännää, kun lämpöä oli vain muutama aste (tuliaisruohon kerääminen marsuille oli tällä kertaa varsin jäätävää puuhaa). Myrskytuuli katkaisi muuten meiltä sähköt pariksi tunniksi, mutta sähkö palautui sopivasti niin, että meidän piti ennen lähtöämme imuroida.

Mutta nyt ollaan jo kotona, ja hra:n loma on alkanut. Tänään piti lähteä verho-ostoksille, mutta katsotaan, tehtäisiinkö sen sijaan jotakin enemmän tai vähemmän hyödyllistä täällä kotosalla. Paljon olisi tehtävää, kun kevättalvi oli niin kiireinen, ja kotonamme on paljon kaikkea keskeneräistä. Kai me jostain aloitamme...