Syysajatuksia sydänkesällä

Puoliso sai eilen soiton kahden lähipäiväkotimme johtajalta. Hän ilmoitti, että valinta (siis kuka saa paikan) siirtyy elokuulle. Alunperin meidän oli määrä tietää heinäkuussa, saako Naakka päiväkotipaikan.Puhelussa selvisi myös, että täyttä on.

Niskaset päättivät jo alkuvuodesta, että mikäli saamme päiväkotipaikan tästä läheltä (useampi mahdollinen päiväkoti), Naakka menee osapäivähoitoon syksyllä, luultavasti n. viideksi tunniksi kolmena päivänä viikossa.

Päiväkotia aloittaessaan Naakka olisi n. 1v. 4 kk. Alustavan suunnitelmamme mukaan päiväkodissa oloa kertyisi n. 15 tuntia/viikko.

Tämän suunnitteilla olevan järjestelyn tarkoitus taas olisi, että rva saisi mahdollisuuden palata osittain työelämään. Se onkin sitten mielenkiintoista, millä tavalla, mutta ensiksi pitäisi tosiaan saada varmistettua tyttärelle hoitopaikka.

Meilläpäin on sellainen käytäntö, että hoitopaikkaa on pakko tarjota jokaiselle, mutta tarjottu paikka voi sitten sijaita missäpäin kaupunkia tahansa. Tämä asettaa Niskasten suunnitelmille aika ison rajoituksen.

Minun on tarkoitus kuskata Naakkaa, joten emme voi ottaa vastaan hoitopaikkaa kaukaa tai hankalan matkan päästä, kun niskaa täytyy varoa edelleen joka tilanteessa. Whiplashin olemme laittaneet hakulomakkeisiin perusteeksi päivähoitopaikalle läheltä.

Mikäli paikkaa ei löydy, rva jää kotiin ainakin seuraavan neljän kuukauden ajaksi.

Mikäli vammaa ei olisi, hoitopaikka vähän kauempaakin (mikäli olisi jonkinlaiset kulkuyhteydet) sopisi ihan hyvin. Whiplash määrää tässä asiassa Niskasia eikä valitettavasti päinvastoin. Jos paikkaa ei saada, rva:n töihinpaluusuunnitelmaa ei voi toistaiseksi toteuttaa.

Kyllä rva kotona Naakankin kanssa viihtyy, ja voisi hyvin jatkaa vielä syksyn kotona. Asiaa pitää kuitenkin katsoa monelta kannalta, ja yksi on rva:n työura, joka pitäisi saada jollakin keinolla käynnistymään.

Suunnitelmamme on kuin palapeli, kun työkykyä on jonkin verran, mutta rajallisesti, rva:lla työhaluja ja kuitenkin periaate, että Naakan elämän tulisi olla mahdollisimman iloista ja stressitöntä 1-vuotiaan elämää.

Yhteiskunta...hmm, saapi nähdä, millä tavalla se tulee vastaan, kun useita vuosia työelämästä pois ollut vammautunut, ehkä osatyökykyinen ja 1-vuotiaan Naakan äiti rva yrittää rynnistää takaovesta takaisin työmarkkinoille. Toivottavasti jotenkin, mutta liikoja ei uskalla odottaa.

Tässä muutama kuva Naakan ja rva:n yhteiseltä iltapäivälenkiltä keskiviikkona. Näimme vaikka mitä, kuten kesän valoja ja varjoja, puutarhapalstoja ja puroissa virtaavaa vettä.

Ihanaa juhannusta itse kullekin!