Aistiyliherkkyydestä

Minä olen aina ollut erityisen herkkä tuntoaistiltani: herkkä kutiamaan ja herkkä siinä, millaisten materiaalien kanssa ihoni joutuu kosketuksiin. En ole esimerkiksi koskaan pitänyt siitä, miltä paperi tuntuu. Ongelmia alkoi kai syntyä mökkikesinä joskus ala-asteella; grilliruokaa ei saanut kääriä paperiin.

Reaktioni on puistatus ja inho. Myös puu materiaalina (jätskitikuissa ja lyijykynissä) on ikävä. Niin, ja hiekasta en myöskään pidä - hiekkarannalla tekisi mieli pestä käsiä ja jalkoja koko ajan, kun puistattaa niin paljon.

Ai niin, mainitsinko tahmeutta. En tykkää myöskään tahmeudesta. Jos minulla ei ole mahdollisuutta pestä käsiäni, en osta esimerkiksi jätskiä.

Mitenkö sitten pärjään lapsen kanssa - viimeistään hänen kauttaan minulla on kontakti melkein kaikkeen edellä mainitsemaani? No, ihan hyvin, pakkohan se on! Käytän hänen kanssaan kangasliinoja enkä kiellä häneltä hiekkaleikkejä - kyllä minä siihen pystyn.

Olenko hienostelija? Mainitsen harvoin ihmisille ongelmastani, ettei minua pidettäisi sellaisena. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että aistiyliherkkiä ihmisiä on muitakin, jotkut vain aistivat voimakkaammin kuin toiset.

Whiplash ja aistiyliherkkyys - minusta tämä ominaisuuteni on voimistunut whiplashin myötä. Mukaan on myös tullut uusia yliherkkyysalueita - näköön ja kuuloon liittyviä. Kuten olen aiemminkin blogissani maininnut, liian suuri objektien määrä ja värit aiheuttavat huimausta, äänet vaikeuttavat lisäksi myös keskittymistä.

Kun niska ei ole kovin jumissa, on aistimaailmakin "rauhallisempi". Olen myös huomannut, että jostakin syystä lämmin sää pahentaa ongelmia aistien kanssa. Viileämmällä asiat eivät taas tunnu niin ikäviltä - en kyllä tiedä, onko kyseessä jotakin vammaan liittyvää vai kenties vain yksilöllinen ominaisuus.

Nyt olen havainnut, että myös tyttärelläni on eräs materiaali, josta hän ei pidä, nimittäin frotee. Viikonloppuna olimme kylässä, ja Naakka oli paljain jaloin, pelkän bodyn kanssa. Kun ystäväni auttoi minua syöttämään Naakkaa ja otti hänet syliin, Naakka alkoi itkeä kovalla äänellä.

Emme ensin ymmärtäneet, mikä oli vialla, mutta pian selvisi, että kyseessä oli froteepyyhe, joka oli laitettu suojaamaan ystäväni vaatteita ruokatahroilta. Yhtäkkiä ymmärsin, miksi Naakkaa itkettää aina, kun pitää nousta pois kylvystä -froteepyyhkeelle. Olen yhdistänyt itkun kylvyn lopettamiseen, mutta kyseessä onkin pyyhemateriaali!

Lopuksi toiseen aiheeseen... Huomenna reissaan taas Naakan kanssa aamulla toiselle puolelle kaupunkia rokotukseen. Naakka saa huomenna loput 1-vuotisrokotteistaan, ja kun osallistumme rokotustutkimukseen, rokotuspaikka ei ole lähineuvola.

Huominen meneekin varmaan vähän "varpaillaan", kun ei koskaan tiedä, millaisia jälkioireita rokotuksista tulee. Yleensä Naakalle on noussut pieni kuume, mutta muita ongelmia ei ole ollut. Toivottavasti rokotus sujuu hyvin tälläkin kertaa.

Mikäli ehdimme, käymme varmaankin matkalla eläinkaupassa ihmettelemässä eläimiä (ja hankkimassa pakasteruokaa kaloille). Kaloja emme tällä kertaa hanki, kun rva:lla on vähän hakusessa, millaiset kalat akvaariossamme pärjäävät. Kirsikkabarbi tosin tuntuisi hyvältä ja kestävältä kalalta.

Tässä on tosi iso akvaario (Sea life, Lontoo), jollaista meille ei varmasti koskaan tule, mutta oli se kyllä uskomattoman hieno:


Kommentit

  1. Niskavamma ja aistiyliherkkyys. Näin todellakin on, että vamma pahentaa tilannetta, sillä kaikki aivoille välittyvät viestit menevät aivorungon kautta ja whiplash yleensä aiheuttaa aivorunkoonkin vähintään hermoratojen venähdysvamman.

    Ennen vammoja olin itse hajusteyliherkkä. Mutta vammojen jälkeen hajuaistini meni on/off-periaatteella toimivaksi, jolloin joko en haista mitään tai hajut iskevät päin täysillä. Ääniherkkyys on tullut voimakkaana mukaan, samoin näköaistin kautta tulevat ongelmat (pahoinvointi, huimaus). Tuntoaisti herkistyy äärimmilleen väsyneenä ja nykyään kirjaimellisesti voi tuntea taivaan roikkuvan niskassaan ukonilman alla. Suurimmat ongelmat kuitenkin ovat tulleet makuaistin kautta, sillä monet ruoka-aineet muuttivat makuansa ja alkoivat tuntua suussa todella vastenmielisiltä. Tätä asiaa tuli itkettyä pari vuotta, kunnes opettelin itse taas ruuanlaiton ja sain itse vaikuttaa makuihin. Tämä ei siltikään poista suun tuntoaistiongelmia, mutta tiedän nyt että mitä kosteampi ruoka, sitä herkemmin tuntuu että suussani on nippu kastematoja. Kala on edelleen haaste, mutta mitä suolaisempi kala, sitä pienemmät aistiongelmat.

    Aistiärsykkeiden kanssa on aina ongelmana, ettei keho osaa aina suodattaa niitä tarpeeksi ja lopputuloksena on ylikuormitustila ja romahdus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siellä aivorungossahan se "aistikeskus" sijaitsee. Varsinkin tuota näköaistiongelmaa on ollut hankala selittää ihmisille, kun sinänsä näkee ihan hyvin, kaikki vain välittyy liian voimakkaana. Suun tuntoaistiongelma on tosi kurja, kun ruuasta pitäisi voida nauttiakin. Minulla on tuo näköaistijuttu onneksi vähän laimentunut vuosien myötä, mutta kyllä se ongelma edelleen olemassa on, leikkikentälläkin tulee välillä huono olo, kun siellä on meteliä ja nopeasti liikkuvia ihmisiä värikkäissä asuissaan - yritän aina kiinnittää huomion ainoastaan omaani :D

      Poista
  2. Hyi olkoon se paperi..saati sitten paperirulla hirsiseinää vasten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitäkäämme rullat mökin keskiosassa, kaukana hirsiseinistä :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe