Flunssaa ja geokätköilyä
Niskasten yhteinen kesäloma on todellakin lähtenyt hieman yskähdellen käyntiin. Puoliso sairastaa parhaillaan kesäflunssaa, joka on nyt iskenyt Naakkaankin. Rva sen sijaan on edelleen terve, täytyy koputtaa puuta.
Kuten varmaankin monessa perheessä, meilläkin kesäloman alku merkitsee sellaisten rästihommien tekoa (tai ainakin yritystä), jotka ovat roikkuneet tekemättöminä koko kevään ajan, kun on ollut kiirettä ja väsymystä. Yksi sellainen on Naakan huoneen sisustaminen.
Toissapäivänä suuntasimme verho-ostoksille. Rva:n niska oli jo valmiiksi kipeänä. Oikeastaan se kipeytyi ja väsyi reissun mittaan niin, että rva joutui ihan oikeasti riiputtamaan päätään ajoittain vinossa. Verhokankaita oli pilvin pimein, saimme myyjän avustuksella viimein hankittua vaalean pimennysverhon ja sen eteen kukallisen, vähän retron "koristeverhon".
Naakka oli tietysti mukana, kuten melkein aina. Sillä aikaa kun rva kulki pää vinossa ja yritti hra:n kanssa suorittaa tehtäviään, tytär kyllästyi ja nälkiintyi. Se, mikä verhokaupassa oikeasti kesti, oli tilauksen näpytteleminen tietokoneelle. Katsoin kellosta, että aikaa kului yli puoli tuntia...
Siinä vaiheessa nälkä oli perheyksikön aikuisillakin villipedon luokkaa. Seuraava etappimme olikin sitten paikkakunnan uusi hampurilaisketju, jossa on hyvät hampurilaiset, huonot ranskalaiset, hidas ja kummallinen palvelu ja musiikki liian kovalla.
Kun myyjä unohti laittaa lautasellemme mukin, en saanut mukia toiselta myyjäljtä (omani oli kadonnut sillä välin johonkin), kun mukin voi antaa vain se myyjä, jonka kanssa olemme asioineet. Rva ei heittäytynyt lattialle parkumaan, mutta lähellä oli.
Joka tapauksessa, nyt ovat sikakalliit verhot tilauksessa, Naakka saa luvan käyttää niitä seuraavat 20 vuotta ja rva toipuu vieläkin niskaongelmansa kanssa. Tekisi mieli jättää mainitsematta, että muiden huoneiden verhoasiat ovat vielä rempallaan...
Sitten vielä yksi vähemmän stressaava kuuluminen: rva oli pari päivää sitten itsekseen geokätköilemässä! Retki suuntautui ihan metsään, tihkusateessa vieläpä. Naakan rattaiden kanssa ei voi poiketa kävelytieltä, joten metsäkätköille on mentävä ihan itsekseen.
Rva kohtasi matkallaan hyvän mustikkapaikan (niin on varmasti moni muukin kohtannut, keskellä kaupunkia kun ollaan), jylhät kalliot ja myös sen geokätkön, jota oli hakemassa. Kätköilyharrastus on Niskasilla aina talvet katkolla, mutta kesällä haetaan kätköä sieltä, toista täältä.
Eilenkin käytiin iltalenkillä ja yhdellä kätköllä, joka ei sijainnut metsässä. Geokätköilyssä viehättävät edelleen usein ihan tutut paikat vähän uudesta näkökulmasta, tietoiskut usein aika huomaamattomistakin paikoista sekä se etsiminen ja löytäminen. Himokätköilijöitä emme ole, kätköily on meille enemmänkin ulkoilun oheisharrastus.
Kuten varmaankin monessa perheessä, meilläkin kesäloman alku merkitsee sellaisten rästihommien tekoa (tai ainakin yritystä), jotka ovat roikkuneet tekemättöminä koko kevään ajan, kun on ollut kiirettä ja väsymystä. Yksi sellainen on Naakan huoneen sisustaminen.
Toissapäivänä suuntasimme verho-ostoksille. Rva:n niska oli jo valmiiksi kipeänä. Oikeastaan se kipeytyi ja väsyi reissun mittaan niin, että rva joutui ihan oikeasti riiputtamaan päätään ajoittain vinossa. Verhokankaita oli pilvin pimein, saimme myyjän avustuksella viimein hankittua vaalean pimennysverhon ja sen eteen kukallisen, vähän retron "koristeverhon".
Naakka oli tietysti mukana, kuten melkein aina. Sillä aikaa kun rva kulki pää vinossa ja yritti hra:n kanssa suorittaa tehtäviään, tytär kyllästyi ja nälkiintyi. Se, mikä verhokaupassa oikeasti kesti, oli tilauksen näpytteleminen tietokoneelle. Katsoin kellosta, että aikaa kului yli puoli tuntia...
Siinä vaiheessa nälkä oli perheyksikön aikuisillakin villipedon luokkaa. Seuraava etappimme olikin sitten paikkakunnan uusi hampurilaisketju, jossa on hyvät hampurilaiset, huonot ranskalaiset, hidas ja kummallinen palvelu ja musiikki liian kovalla.
Kun myyjä unohti laittaa lautasellemme mukin, en saanut mukia toiselta myyjäljtä (omani oli kadonnut sillä välin johonkin), kun mukin voi antaa vain se myyjä, jonka kanssa olemme asioineet. Rva ei heittäytynyt lattialle parkumaan, mutta lähellä oli.
Joka tapauksessa, nyt ovat sikakalliit verhot tilauksessa, Naakka saa luvan käyttää niitä seuraavat 20 vuotta ja rva toipuu vieläkin niskaongelmansa kanssa. Tekisi mieli jättää mainitsematta, että muiden huoneiden verhoasiat ovat vielä rempallaan...
Sitten vielä yksi vähemmän stressaava kuuluminen: rva oli pari päivää sitten itsekseen geokätköilemässä! Retki suuntautui ihan metsään, tihkusateessa vieläpä. Naakan rattaiden kanssa ei voi poiketa kävelytieltä, joten metsäkätköille on mentävä ihan itsekseen.
Rva kohtasi matkallaan hyvän mustikkapaikan (niin on varmasti moni muukin kohtannut, keskellä kaupunkia kun ollaan), jylhät kalliot ja myös sen geokätkön, jota oli hakemassa. Kätköilyharrastus on Niskasilla aina talvet katkolla, mutta kesällä haetaan kätköä sieltä, toista täältä.
Eilenkin käytiin iltalenkillä ja yhdellä kätköllä, joka ei sijainnut metsässä. Geokätköilyssä viehättävät edelleen usein ihan tutut paikat vähän uudesta näkökulmasta, tietoiskut usein aika huomaamattomistakin paikoista sekä se etsiminen ja löytäminen. Himokätköilijöitä emme ole, kätköily on meille enemmänkin ulkoilun oheisharrastus.
Kommentit
Lähetä kommentti