Hyvästi, Nasu-marsu (2008 - 2015)
Meidän loppuviikosta tuli surullinen, kun Nasu-marsun vointi torstaina huononi. Aika hyväksi saatu takajalka paheni uudestaan, ja Nasulle tuli nuha. Perjantaina kävimme eläinlääkärillä arvioimassa tilannetta.
Nasu söi vielä, joten antibioottia kera kipulääkityksen päätettiin vielä yrittää. Perjantai-iltana Nasulle maistui vielä tomaatti, ja antibiootti aloitettiin.
Lauantaina kaikki kääntyikin huonompaan suuntaan. Nasu lopetti syömisen ja juomisen kokonaan ja meni puolihorrokseen. Silloin teimme päätöksen lopettaa antibiootin, sillä se tuntui olevan turhaa kiusaamista siinä tilanteessa.
Nasu vietti suuren osan lauantaita joko minun tai puolison sylissä. Välillä hän lepäilli häkissä. Illalla kutsuimme Naakankin silitämään Nasua, sillä arvelimme, että loppu on lähellä. Naakallekin piti antaa mahdollisuus Nasun hyvästelemiseen.
Myöhemmin illalla otimme vielä muutaman kuvan. Menimme nukkumaan puolen yön aikoihin ja laitoimme Nasun häkkiin. Matilda siirtyi nukkumaan Nasun viereen, aivan kylki kylkeen.
Yön aikana Nasu oli nukkunut pois seitsemän vuoden ja viiden kuukauden korkeassa iässä.
Sunnuntaina ajoimme mökille ja hautasimme Nasun Nipsu-marsun viereen.
Meillä on nyt Nasua kova ikävä, mutta suru on alkanut hiljalleen vaihtua onnellisuudeksi siitä, että Nasu oli luonamme näinkin pitkän ajan. Melkein seitsemän ja puoli vuotta on iso ikä marsulle, ja Nasu eli täyttä marsunelämää paria viimeistä päivää lukuun ottamatta.
Vanhana Nasu oli rauhallinen, sylissä viihtyvä tyyppi, mutta nuorena hän oli aikamoinen menijä. Hän tykkäsi kiipeillä ja hyppäsi hassuihin paikkoihin kuten kenkähyllyyn, jossa hän kävi tekemässä pissan puolisoni kenkään.
Nyt me käytämme aikaa Matildan tarkkailuun. Vaikka marsut ovat laumaeläimiä, Matilda ei enää välttämättä saa enää kaveria. Matildakin on jo yli 6-vuotias, ja koska aiomme jossakin vaiheessa pitää vähän taukoa marsuista, emme nyt aio uutta marsua ottaa.
Toistaiseksi Matilda vaikuttaa omalta, touhukkaalta itseltään, mikä on todella hyvä asia. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Voi Nasua ♡ :(
VastaaPoistaKiitos <3 Nasu oli kyllä osa perhettämme valtavan pitkän ajan, ja lemmikkien poismeno on aina kamalaa. Kyllä minä taas vannoin, etten ota enää yhtään lemmikkiä, kun ne aina kuolevat, mutta aika näyttää!
PoistaOsanotto myös tätä kautta. Suru on musertava juttu. Nasulla oli kuitenkin hyvä ja marsuksi varsin pitkä elämä. Bllogista olemme saaneet lukea kuinka paljon maksujen hyvinvoinnin eteen on tehty töitä. :-) Kun on voinut antaa lemmikille hyvät elinolosuhteet, se lohduttaa ainakin mua surun keskellä.
VastaaPoista