Perjantain haasteita työpaikalla

Meillä on nykyään varsin hektistä (olen toistanut tämän blogissani varmasti useamman kerran), ja samoin oma kuntoni tuntuu heittelevän laidasta laitaan. Esimerkiksi kuluneella viikolla, kroppani kesti työntekoa mainiosti ma - to.

Kunnon paranemiseen vaikuttaa varmaankin se seikka, että olen onnistunut viimeinkin saamaan olemukseeni entistä ryhdikkyyttä, eli kroppani jaksaa taas pitää päätäni pystyssä, mikä helpottaa kummasti niskan alueen jumituksia.

Sittenhän minulle tuli perjantaina takapakki...Aamupäivä töissä meni oikein hyvin, mutta tällä kertaa hurja virheeni oli lounaalle lähteminen, sinne alakerran lounaspaikkaan, jossa yleensäkin käyn yhdessä muiden kanssa.

Huono olo alkoi ja tunsin niskassa kipua, kun olin ottamassa ruokaa seisovasta pöydästä. Sitten iski kramppi ja huimaus, ja jouduin lähtemään ruokalasta pois kesken, syötyäni noin yhden kolmasosan annoksestani.

Minulle taidettiin ruokalassa sanoa, että muista toki nousta työpäivän aikana välillä ylös jne., mutta en tainnut pystyä vastailemaan kuin nyökkäillen - huolehdin taukoliikunnasta varsin hyvin, mutta sehän ei aina auta, kun on vähän kinkkisempi vaiva.

Eihän siitä työnteosta mitään enää tullut, lähdin kotiin parisenkymmentä minuuttia aiemmin kuin olisi pitänyt. Onneksi päiväni jäi niinkin vähän lyhyemmäksi kuin tavallisesti...

Iltapäivällä iski vielä jonkinlainen vatsavaiva, jonka takia peruin iltamenonikin. Tänään olo on onneksi ollut parempi, mutta  yläkroppa on todella jumittunut. Olen yrittänyt ottaa rauhallisesti, ja kun puoliso lähti iltapäivällä ulos tytön kanssa, tein Pilates-sarjan meidän olohuoneessa. 

Maanantaina pääsen onneksi hierojalle, mutta maanantain työpäivä kieltämättä vähän jännittää. Se voi mennä huonosti, mutta on mahdollisuus, että menisi hyvinkin. Pahinta kunnon epävarmuudessa taitaa olla se odottelu, kun ei yhtään tiedä, miten joku tilanne sujuu.

Tai ei, pahinta on, että kropan reistailu ottaa egon päälle. Kun saa maistaa palasia ihan normaalista elämästä kuten työpaikalla olosta, alkaa ymmärrettävästi janota enemmän - että keho kestäisi ihan normaalit työ- ja lounastilanteet. 

Oli miten oli, ensi viikolla on varmasti uusi tilanne ja uudet kujeet. Onneksi näitä viikonloppujakin on - huomenna taidan mennä taas salille, tällä kertaa yläkroppatreeniin.