Vertaistukea ja Naakan kotiinpaluu
Kun jumittaa joka paikasta ja olo on sen takia sumea, on hyvä, että elämässä tapahtuu paljon hyvääkin. Parasta eilen oli saada Naakka kotiin isovanhemmilta. Hän vietti siellä pari yötä. Aika oli sujunut hyvin ja ne yötkin onneksi.
Rva oli maanantain ihan itsekseen, kun puolisokin lähti työmatkalle. Naakkaa tuli ikävä, vaikka harvinainen vapaa-aika olikin tervetullutta. Maanantai-iltapäivällä minulle tuli vieraaksi ystäväni, jolla on sama vamma kuin minulla.
Hän olikin meillä viitisen tuntia, ja sen aikana ehdimme käydä läpi vaikka mitä asioita. Asioiden läpikäyminen sujui jopa niin hyvin, että kun innostuin selvittämään ystävälleni akvaariomme erikoisuuksia, havahduimme uskomattomaan käryyn, joka oli vallannut koko asunnon.
Olin mielestäni laittanut hellanlevyn kiinni, kun lähdin pois keittiöstä. En ollut, vaan laitoin viereisen levyn ykköselle...on ihan minun tapaistani, että aluksi emännöintini kuten tämä kokkaus sujuu mallikelpoisesti. Sitten ollaan lähes tulipalon keskellä (no, pelkän käryn) ja parvekkeella hengittämässä raitista ilmaa.
Tiistaina Naakka sitten tulikin, sekä vanhempani että vielä yksi hyvä ystäväni, Neo-koiran omistaja, joka viihtyi meillä muutaman tunnin ja kokkasikin!
Kun jäimme Naakan kanssa kahden, menimme ensiksi makkarin isoon sänkyyn makailemaan, laulanmaan ja lukemaan kirjaa. Naakan laulusuosikit ovat tällä hetkellä "Hämä hämä häkki" ja "Raparperin alla".
Sitten Naakan oli aika mennä kylpyyn. Kylvyssä ei saisi koskaan pestä tukkaa, mutta se meni tällä kertaa suhteellisen vähillä huudoilla. Kylvyn jälkeen jatkettiin iltatoimia pottailun, puuron syömisen ja iltapesun merkeissä.
Tämän kaiken jälkeen sänkyyn siirtyi Kukko-pehmonsa kanssa nukkumaan väsynyt ja tyytyväinen Naakka. Kun itse kävin muutama tunti myöhemmin nukkumaan, minun piti käydä vielä tarkistamassa, miltä Naakka näyttää nukkuessaan - minulla taisi tosiaan olla vähän ikävä!
Tällä viikolla niska tosiaan kiukuttelee. Päätin nyt, että nipistän hieman työpäivien loppupäästä. Se on kyllä ärsyttävää, mutta onneksi työskentelen yli pakollisen neljän tunnin päivittäisen alarajan, joten varaa pudotukseen on.
Suunnitelmissani on myös varata aika uudelta fyssarilta, josta kuulin eräältä blogini lukijalta - kiitos vinkistä! Olen ollut tyytyväinen Ortonin käynteihini, mutta on mukavaa kokeilla ajoittain jotakin uutta ja saada kenties uusia näkökulmia kuntoutukseen.
Eräs ilta puutarhapalstoilla noin viikko sitten:
Rva oli maanantain ihan itsekseen, kun puolisokin lähti työmatkalle. Naakkaa tuli ikävä, vaikka harvinainen vapaa-aika olikin tervetullutta. Maanantai-iltapäivällä minulle tuli vieraaksi ystäväni, jolla on sama vamma kuin minulla.
Hän olikin meillä viitisen tuntia, ja sen aikana ehdimme käydä läpi vaikka mitä asioita. Asioiden läpikäyminen sujui jopa niin hyvin, että kun innostuin selvittämään ystävälleni akvaariomme erikoisuuksia, havahduimme uskomattomaan käryyn, joka oli vallannut koko asunnon.
Olin mielestäni laittanut hellanlevyn kiinni, kun lähdin pois keittiöstä. En ollut, vaan laitoin viereisen levyn ykköselle...on ihan minun tapaistani, että aluksi emännöintini kuten tämä kokkaus sujuu mallikelpoisesti. Sitten ollaan lähes tulipalon keskellä (no, pelkän käryn) ja parvekkeella hengittämässä raitista ilmaa.
Tiistaina Naakka sitten tulikin, sekä vanhempani että vielä yksi hyvä ystäväni, Neo-koiran omistaja, joka viihtyi meillä muutaman tunnin ja kokkasikin!
Kun jäimme Naakan kanssa kahden, menimme ensiksi makkarin isoon sänkyyn makailemaan, laulanmaan ja lukemaan kirjaa. Naakan laulusuosikit ovat tällä hetkellä "Hämä hämä häkki" ja "Raparperin alla".
Sitten Naakan oli aika mennä kylpyyn. Kylvyssä ei saisi koskaan pestä tukkaa, mutta se meni tällä kertaa suhteellisen vähillä huudoilla. Kylvyn jälkeen jatkettiin iltatoimia pottailun, puuron syömisen ja iltapesun merkeissä.
Tämän kaiken jälkeen sänkyyn siirtyi Kukko-pehmonsa kanssa nukkumaan väsynyt ja tyytyväinen Naakka. Kun itse kävin muutama tunti myöhemmin nukkumaan, minun piti käydä vielä tarkistamassa, miltä Naakka näyttää nukkuessaan - minulla taisi tosiaan olla vähän ikävä!
Tällä viikolla niska tosiaan kiukuttelee. Päätin nyt, että nipistän hieman työpäivien loppupäästä. Se on kyllä ärsyttävää, mutta onneksi työskentelen yli pakollisen neljän tunnin päivittäisen alarajan, joten varaa pudotukseen on.
Suunnitelmissani on myös varata aika uudelta fyssarilta, josta kuulin eräältä blogini lukijalta - kiitos vinkistä! Olen ollut tyytyväinen Ortonin käynteihini, mutta on mukavaa kokeilla ajoittain jotakin uutta ja saada kenties uusia näkökulmia kuntoutukseen.
Eräs ilta puutarhapalstoilla noin viikko sitten:
Kommentit
Lähetä kommentti