Kivulias lauantai
Kyllä se välillä vähän ottaa pannuun... pari viime päivää ovat olleet niskakivun suhteen aivan superhaasteellisia. Yläniska (kallonpohjalihakset pääasiassa) ja oikea kaulajänne ovat nyt pahimpia paikkoja, vaikka yleensä isoimmat haasteet ovat oikean lavan ja vain osaksi niskan alueella.
Alkuviikko sujui suhteellisen hyvin, aina keskiviikkoon asti. Sitten huimaus, jumitus ja vieläpä oikean puolen pitkään poissaolleet nielemisvaikeudet alkoivat pahentua.
Keskiviikkona hain ruokalasta salaatin ja söin sen toimistolla, huimauksen ja ääniyliherkkyyden vuoksi vähän hiljaisemmissa tiloissa. Selviydyin työpäivän loppuun saakka. Torstaina tilanne oli taas astetta hankalampi, perjantainakin.
Tänään aamupäivä oli todella tukkoinen. Päässä tuntuu sumealta ja yläselkä ja niska ovat olleet jäykkänä kuin mikä. Hankala viikko on myös purkautunut itkuisuutena ja huonona fiiliksenä. Olen luonteeltani sellainen, että yritän parhaani. Fysiikan pettäminen ottaa voimille, ja lähes yhtä paljon egon päälle.
Kun voin fyysisesti huonosti, minulle iskee eräänlainen pakokauhu: nyt joudun lyhentämään työpäivää, pian ottamaan sairauslomaa koko päivän ja pahimmillaan en pääse töihin enää koskaan....
Kyse ei ehkä ole niinkään itse töistä, niin paljon kuin työnteosta nautinkin. Kyse on pelosta, että kunto lähtisi reippaasti huononemaan pitkäksi, ehkä määrittelemättömäksi ajaksi.
Luulen, että saman pelon kanssa elää moni muukin vammautunut. Saavutetut parannukset ovat suuri onnenaihe, mutta taustalla vaanii koko ajan pelko, että saamansa voi menettää.
Apua minulle on tänä päivänä tuonut piikkimatto. Keksin kierittää sen foam rollin päälle, jolloin sain kohdistettua hoidon myös niskaani. Särkylääke on myös ollut mukana kuvioissa.
Tilanteeseen tulee todennäköisesti helpotus maanantaina hieronnan muodossa. Tiistaina minulla on aika uudelle fysioterapeutille. Odotan käyntiä innoissani, täytyyhän sitä uusia asioita välillä kokeilla.
Alla on lista päivän positiivisista asioista, jotta kokonaisuus ei aivan pääsisi unohtumaan:
1. Pienen Naakkani vatsaongelma (kova kakka) helpotti tänään vähän.
2. Lääkäri, jolla edellisen kohdan takia vierailimme, totesi, että olemme toimineet oikein.
3. Sain eilen illalla hartiahieronnan, kun ystäväni oli tyttärensä kanssa meillä kylässä.
4. Ei tarvinnut kokata, naapurikorttelin thaimaalainen hoiti homman.
5. Niska ja selkä eivät herättäneet minua yöllä, ja nukuin jopa päiväunet.
6. Puhuin innostuneesti puolisolleni eräästä töissä opettelemastani taidosta, jossa haluan kehittyä edelleen.
7. Eve Hietamiehen kirja "Yösyöttö", jota luen nyt toista kertaa, on kyllä mainio!
8. Matilda-marsua ei vieläkään vaivaa masennus, tyyppi on oma, touhukas itsensä.
9. Katsoin kerrankin romanttisen elokuvan - The Vow oli mukavaa katsottavaa.
10. Meidän taloon on muuttanut perhe, jossa on 1- ja 3-vuotiaat tytöt, ja Naakka on siitä iloinen.
Alkuviikko sujui suhteellisen hyvin, aina keskiviikkoon asti. Sitten huimaus, jumitus ja vieläpä oikean puolen pitkään poissaolleet nielemisvaikeudet alkoivat pahentua.
Keskiviikkona hain ruokalasta salaatin ja söin sen toimistolla, huimauksen ja ääniyliherkkyyden vuoksi vähän hiljaisemmissa tiloissa. Selviydyin työpäivän loppuun saakka. Torstaina tilanne oli taas astetta hankalampi, perjantainakin.
Tänään aamupäivä oli todella tukkoinen. Päässä tuntuu sumealta ja yläselkä ja niska ovat olleet jäykkänä kuin mikä. Hankala viikko on myös purkautunut itkuisuutena ja huonona fiiliksenä. Olen luonteeltani sellainen, että yritän parhaani. Fysiikan pettäminen ottaa voimille, ja lähes yhtä paljon egon päälle.
Kun voin fyysisesti huonosti, minulle iskee eräänlainen pakokauhu: nyt joudun lyhentämään työpäivää, pian ottamaan sairauslomaa koko päivän ja pahimmillaan en pääse töihin enää koskaan....
Kyse ei ehkä ole niinkään itse töistä, niin paljon kuin työnteosta nautinkin. Kyse on pelosta, että kunto lähtisi reippaasti huononemaan pitkäksi, ehkä määrittelemättömäksi ajaksi.
Luulen, että saman pelon kanssa elää moni muukin vammautunut. Saavutetut parannukset ovat suuri onnenaihe, mutta taustalla vaanii koko ajan pelko, että saamansa voi menettää.
Apua minulle on tänä päivänä tuonut piikkimatto. Keksin kierittää sen foam rollin päälle, jolloin sain kohdistettua hoidon myös niskaani. Särkylääke on myös ollut mukana kuvioissa.
Tilanteeseen tulee todennäköisesti helpotus maanantaina hieronnan muodossa. Tiistaina minulla on aika uudelle fysioterapeutille. Odotan käyntiä innoissani, täytyyhän sitä uusia asioita välillä kokeilla.
Alla on lista päivän positiivisista asioista, jotta kokonaisuus ei aivan pääsisi unohtumaan:
1. Pienen Naakkani vatsaongelma (kova kakka) helpotti tänään vähän.
2. Lääkäri, jolla edellisen kohdan takia vierailimme, totesi, että olemme toimineet oikein.
3. Sain eilen illalla hartiahieronnan, kun ystäväni oli tyttärensä kanssa meillä kylässä.
4. Ei tarvinnut kokata, naapurikorttelin thaimaalainen hoiti homman.
5. Niska ja selkä eivät herättäneet minua yöllä, ja nukuin jopa päiväunet.
6. Puhuin innostuneesti puolisolleni eräästä töissä opettelemastani taidosta, jossa haluan kehittyä edelleen.
7. Eve Hietamiehen kirja "Yösyöttö", jota luen nyt toista kertaa, on kyllä mainio!
8. Matilda-marsua ei vieläkään vaivaa masennus, tyyppi on oma, touhukas itsensä.
9. Katsoin kerrankin romanttisen elokuvan - The Vow oli mukavaa katsottavaa.
10. Meidän taloon on muuttanut perhe, jossa on 1- ja 3-vuotiaat tytöt, ja Naakka on siitä iloinen.
Kommentit
Lähetä kommentti