Caribian aalloilla
Kylpylämatka loppusyksyllä on muodostunut minun ja puolisoni perinteeksi jo usean vuoden ajan. Se katkaisee mukavasti kylmän ja pimeän ajan muutamaksi päiväksi, eikä ole liian vaikea toteuttaa. Matka-aika on aina osunut marraskuulle.
Olemme vuosien mittaan käyneet monessa kylpylässä. Ensimmäisellä kerralla taisimme mennä Viroon, Pärnuun (en muista kylpylän nimeä). Seuraavan kerran matkasimme jälleen Viroon, Haapsaluun.
Sen jälkeen menimme Turkuun Caribialle, sitä seuraavana vuonna Nokian Edeniin. Nyt suuntasimme jälleen Caribialle, joka on mielestäni Suomen kylpylöistä mukavin.
Rva:lla oli lapsesta pitäen kova matkakuume. Muistan lukeneeni Aurinkomatkojen, Finnmatkojen jne. katalogeja innolla ja ollut aina lähdössä johonkin (siis mielikuvituksessa). Perheen kanssa kävimmekin muutaman kerran etelänmatkalla, mutta pääasiassa vierailimme kotimaan kohteissa.
Ensimmäinen "itsenäinen" ulkomaanmatka suuntautui serkkutytön kanssa Kyprokselle 19-vuotiaana. Sen jälkeen seurasikin oikea matkailun aalto, jonka aikana kävin töissä ulkomailla, reilasin Euroopan maissa ja kävin vierailulla ystävieni luona milloin missäkin.
Puolisoni tavattuani jatkoin matkailua hänen kanssaan. Kävimme autolla Pohjoismaissa ja Saksassa, mutta kiersimme myös kotimaata (tässä vaiheessa minulla oli jo niskavamma).
Niskavamma kuitenkin vähensi matkailua, ja liikkumisintoni alkoi sen myötä laskea. Kun meille tuli vielä Naakka vuonna 2013, alkoi paikallaan pysyvä kausi, ja olemme viime aikoina lomailleet paljon lähempänä kuin aiemmin. Keväällä kävimme Naakan kanssa Tukholmassa, kesällä lähisuvun kera Naantalissa, nyt puolison kera kylpylässä.
Caribia oli ihana! Lomamme muodostui uimisesta, saunomisesta, syömisestä ja, hmm...biljardista! Oli myös mukavaa nukkua pitkään ja syödä aamupalaa rauhassa. Uiminen oli mukavaa, vaikka ensimmäinen matkapäivä menikin huimauksen kourissa (johtui ilmeisesti automatkasta).
Toinen matkapäivä oli parempi, ja kävimme jopa jalan (pari kilometriä suuntaansa) Aboa Vetus -museossa keskellä Turkua. Olin kyllä valinnut väärät kengät, uudet nilkkurit, kun vanhat lenkkarit olisivat olleet tarkoitukseen paljon sopivammat.
Kotimatkalla pääsimmekin ajamaan keskellä talven ensimmäistä räntäsadetta! Se muuttui paikoitellen lumeksi, ja maa oli valkoisenaan. Kun pääsimme Kanta-Hämeeseen, lunta ei ollutkaan yhtään.
Isovanhempien luona meitä odotti onnellinen ja iloinen Naakka. Loma oli sujunut hyvin, eikä koti-ikäväkään ollut pahemmin vaivannut. Se oli helpotus meille, kuten sekin, että Naakkakin oli ilmiselvästi nauttinut lomastaan!
Olemme vuosien mittaan käyneet monessa kylpylässä. Ensimmäisellä kerralla taisimme mennä Viroon, Pärnuun (en muista kylpylän nimeä). Seuraavan kerran matkasimme jälleen Viroon, Haapsaluun.
Sen jälkeen menimme Turkuun Caribialle, sitä seuraavana vuonna Nokian Edeniin. Nyt suuntasimme jälleen Caribialle, joka on mielestäni Suomen kylpylöistä mukavin.
Rva:lla oli lapsesta pitäen kova matkakuume. Muistan lukeneeni Aurinkomatkojen, Finnmatkojen jne. katalogeja innolla ja ollut aina lähdössä johonkin (siis mielikuvituksessa). Perheen kanssa kävimmekin muutaman kerran etelänmatkalla, mutta pääasiassa vierailimme kotimaan kohteissa.
Ensimmäinen "itsenäinen" ulkomaanmatka suuntautui serkkutytön kanssa Kyprokselle 19-vuotiaana. Sen jälkeen seurasikin oikea matkailun aalto, jonka aikana kävin töissä ulkomailla, reilasin Euroopan maissa ja kävin vierailulla ystävieni luona milloin missäkin.
Puolisoni tavattuani jatkoin matkailua hänen kanssaan. Kävimme autolla Pohjoismaissa ja Saksassa, mutta kiersimme myös kotimaata (tässä vaiheessa minulla oli jo niskavamma).
Niskavamma kuitenkin vähensi matkailua, ja liikkumisintoni alkoi sen myötä laskea. Kun meille tuli vielä Naakka vuonna 2013, alkoi paikallaan pysyvä kausi, ja olemme viime aikoina lomailleet paljon lähempänä kuin aiemmin. Keväällä kävimme Naakan kanssa Tukholmassa, kesällä lähisuvun kera Naantalissa, nyt puolison kera kylpylässä.
Caribia oli ihana! Lomamme muodostui uimisesta, saunomisesta, syömisestä ja, hmm...biljardista! Oli myös mukavaa nukkua pitkään ja syödä aamupalaa rauhassa. Uiminen oli mukavaa, vaikka ensimmäinen matkapäivä menikin huimauksen kourissa (johtui ilmeisesti automatkasta).
Toinen matkapäivä oli parempi, ja kävimme jopa jalan (pari kilometriä suuntaansa) Aboa Vetus -museossa keskellä Turkua. Olin kyllä valinnut väärät kengät, uudet nilkkurit, kun vanhat lenkkarit olisivat olleet tarkoitukseen paljon sopivammat.
Kotimatkalla pääsimmekin ajamaan keskellä talven ensimmäistä räntäsadetta! Se muuttui paikoitellen lumeksi, ja maa oli valkoisenaan. Kun pääsimme Kanta-Hämeeseen, lunta ei ollutkaan yhtään.
Isovanhempien luona meitä odotti onnellinen ja iloinen Naakka. Loma oli sujunut hyvin, eikä koti-ikäväkään ollut pahemmin vaivannut. Se oli helpotus meille, kuten sekin, että Naakkakin oli ilmiselvästi nauttinut lomastaan!
Kommentit
Lähetä kommentti