"Toin äidille auton"
Niskasilla alkoi odotettu parin viikon loma. Koska kesäloma jäi meillä niin lyhyeksi tänä vuonna, päätimme, että jos mahdollista, pidämme loman, joka katkaisee pitkän, pimeän syksyn. En muista, koska olisimme viimeksi lomailleet tällä tavalla tähän aikaan vuodesta.
Heti lauantai-aamuna saimme kaikki nukuttua pitkään, rva nousi ylös viimeisimpänä, vähän puoli yhdentoista jälkeen. Se oli hyvä, sillä rva on nukkunut viime ajat huonosti. Syynä lienee väsymys ja stressi, joka ilmenee rva:lla unettomuutena.
Lauantai-iltana saimme vieraaksemme Naakan ystävän S. ja hänen äitinsä. Naakan kanssa sujuu aina mukavammin, kun on omanikäistä leikkiseuraa. Tytöt pistivät asunnon vähän sekaisin, mutta pääasia että oli hauskaa!
Sunnuntai-iltana meille tuli Naakan ystävä K. isänsä kanssa. Meno oli aivan samanlainen, mutta tytöt valtavan tyytyväisiä Nämä 2-3-vuotiaat leikkivät jo niin hienosti yhdessä, että heidät voi jättää muutamaksi minuutiksi (tai siihen saakka kun kuuluu jokin kova ääni) itsekseen, mikä on valtava edistys.
Minä tein lauantaina kotona tunnin joogaharjoituksen, mikä teki todella hyvää. Olen valtavan mieltynyt joogaharjoituksiin, ne ovat rauhallisia mutta silti tehokkaita. Laji sopii minulle muuten, mutta kotijoogaan ei ole ihan helppo löytää tilaisuutta tässä elämäntilanteessa.
Sunnuntai-aamuna menin salille Pilatekseen, ja olin yhtä tyytyväinen kuin joogankin kanssa. Tein vielä muutaman voimaharjoituksen, ja siinä se sitten olikin.
Sunnuntaina kävin myös hieronnassa, mikä helpotti niskan ja selän tilannetta huomattavasti. Nyt kun olen ollut töissä, olen käynyt joka toinen viikko hieronnassa ja joka toinen viikko fyssarilla.
Järjestelmä on valtavan hyvä, mutta kyllä välillä käy mielessä, että yhteiskunta voisi vähän enemmänkin tukea, kun kaikki hoidot ja kuntoilut täytyy pääosin (fyssarista saa pienen Kela-korvauksen) maksaa omasta pussista.
Tänään tein muuten jotakin tavallisuudesta poikkeavaa: kävin iltapäivällä syömässä kaupungilla ystäväni kanssa (Naakka ja hra suuntasivat toisaalle hakemaan autoamme korjaamolta).
Ystäväni on tutkija, joten odotin häntä yliopiston edessä ja muistelin nuoruuttani ( :D ) Kauan en ehtinyt odottaa, ja siirryimme Ramen-nuudelikeitoille. Tykkäsin ruuasta kovasti, ja käytännössä ei ole nälkä edelleenkään, viisi tuntia ruokailun jälkeen.
Kun palasin kotiin, Naakka oli jo isänsä kanssa kotona. "Olin autokorjaamolla ja toin äidille auton", Naakka ilmoitti minulle. He olivat ajaneet ratikalla kaupungille ja tulleet omalla, korjatulla autolla takaisin. Onneksi auto saatiin kuntoon, sillä tällä viikolla sille tulee olemaan käyttöä.
Tämä päivä on muuten hyvä esimerkki hieronnan jälkeisestä päivästä: pystyin olemaan liikkeellä, matkustamaan ratikassa, syömään ravintolassa, eikä tarvinnut aamusta alkaen laskelmoida, mitkä asiat voi tehdä ja mitkä eivät onnistu.
Yleensä tämä tila kestää korkeintaan kaksi vuorokautta, sitten oireet alkavat taas lyödä läpi.
Heti lauantai-aamuna saimme kaikki nukuttua pitkään, rva nousi ylös viimeisimpänä, vähän puoli yhdentoista jälkeen. Se oli hyvä, sillä rva on nukkunut viime ajat huonosti. Syynä lienee väsymys ja stressi, joka ilmenee rva:lla unettomuutena.
Lauantai-iltana saimme vieraaksemme Naakan ystävän S. ja hänen äitinsä. Naakan kanssa sujuu aina mukavammin, kun on omanikäistä leikkiseuraa. Tytöt pistivät asunnon vähän sekaisin, mutta pääasia että oli hauskaa!
Sunnuntai-iltana meille tuli Naakan ystävä K. isänsä kanssa. Meno oli aivan samanlainen, mutta tytöt valtavan tyytyväisiä Nämä 2-3-vuotiaat leikkivät jo niin hienosti yhdessä, että heidät voi jättää muutamaksi minuutiksi (tai siihen saakka kun kuuluu jokin kova ääni) itsekseen, mikä on valtava edistys.
Minä tein lauantaina kotona tunnin joogaharjoituksen, mikä teki todella hyvää. Olen valtavan mieltynyt joogaharjoituksiin, ne ovat rauhallisia mutta silti tehokkaita. Laji sopii minulle muuten, mutta kotijoogaan ei ole ihan helppo löytää tilaisuutta tässä elämäntilanteessa.
Sunnuntai-aamuna menin salille Pilatekseen, ja olin yhtä tyytyväinen kuin joogankin kanssa. Tein vielä muutaman voimaharjoituksen, ja siinä se sitten olikin.
Sunnuntaina kävin myös hieronnassa, mikä helpotti niskan ja selän tilannetta huomattavasti. Nyt kun olen ollut töissä, olen käynyt joka toinen viikko hieronnassa ja joka toinen viikko fyssarilla.
Järjestelmä on valtavan hyvä, mutta kyllä välillä käy mielessä, että yhteiskunta voisi vähän enemmänkin tukea, kun kaikki hoidot ja kuntoilut täytyy pääosin (fyssarista saa pienen Kela-korvauksen) maksaa omasta pussista.
Tänään tein muuten jotakin tavallisuudesta poikkeavaa: kävin iltapäivällä syömässä kaupungilla ystäväni kanssa (Naakka ja hra suuntasivat toisaalle hakemaan autoamme korjaamolta).
Ystäväni on tutkija, joten odotin häntä yliopiston edessä ja muistelin nuoruuttani ( :D ) Kauan en ehtinyt odottaa, ja siirryimme Ramen-nuudelikeitoille. Tykkäsin ruuasta kovasti, ja käytännössä ei ole nälkä edelleenkään, viisi tuntia ruokailun jälkeen.
Kun palasin kotiin, Naakka oli jo isänsä kanssa kotona. "Olin autokorjaamolla ja toin äidille auton", Naakka ilmoitti minulle. He olivat ajaneet ratikalla kaupungille ja tulleet omalla, korjatulla autolla takaisin. Onneksi auto saatiin kuntoon, sillä tällä viikolla sille tulee olemaan käyttöä.
Tämä päivä on muuten hyvä esimerkki hieronnan jälkeisestä päivästä: pystyin olemaan liikkeellä, matkustamaan ratikassa, syömään ravintolassa, eikä tarvinnut aamusta alkaen laskelmoida, mitkä asiat voi tehdä ja mitkä eivät onnistu.
Yleensä tämä tila kestää korkeintaan kaksi vuorokautta, sitten oireet alkavat taas lyödä läpi.
Kommentit
Lähetä kommentti