Hups!
Parisen viikkoa sitten koin hups-tilanteen. Se oli niitä tilanteita, joissa tasapaino petti, mutta rva:n niskalle ei käynyt mitään, tietokone sen sijaan meni rikki. Se ei tykännyt puolesta kupillisesta kahvia, joka kaatui näppäimistölle.
En ihan sanonut hups, vaan sarjan niin rumia sanoja kuin osasin. Onneksi Naakka oli silloin nukkumassa. Yritimme sitten kääntää koneen ylösalaisin ja kuivatella + tuhat muuta konstia. Viikon loppuun mennessä päädyimme uuden koneen ostoon.
Nyt uusi kone on saatu sillä tavalla kuntoon, että vanhoja tietoja ei ole tässä koneessa, ja nettiin pääsee, kun jakaa yhteyden matkapuhelimesta.
Mitä koneen rikkoutuminen on meille opettanut? Ainakin sen, että pärjäämme varsin hyvin ilmankin (olimme maksaneet laskut juuri ennen koneen rikkoutumista). Kukaan ei istunut pitkiä aikoja läppärin ääressä, kun sellaista ei ollut käytettävissä. Thats it.
Aikana edellisen blogikirjoituksen jälkeen olemme muun muassa vierailleet vanhemmillani, puoliso on sairastanut flunssan ja poskiontelontulehduksen, minä olen oppinut töissä uusia asioita ja potenut stressiäkin, joka ei johdu yksinomaan töistä vaan ainaisesta kiireestä ylipäätänsä.
Tuntuu, että toisille on jaettu intoa ja jaksamista värkkäillä lapselle varusteita naamiaisjuhliin jne. ja rva:lle ei yhtään. Päiväkodin naamiaisdiscosta selvittiin, kun naapurin täti toi Naakalle lahjaksi keijunsiivet (hänen lapsenlapsensa oli saanut kahdet).
Kävin kaupunkireissullani ostamassa Naakalle pinkin tyllihameen, ja näin sain asun järjestettyä. Rva:n stressiraja tuntuu menevän kirjassa, siis jos sellainen pyydetään ottamaan mukaan päiväkotiin. Se onnistuu hyvin.
En muuten pärjännyt discossa kovin hyvin huimaukseni kanssa. Sali vilistäviä lapsia vilkuvaloineen ja musiikkeineen ei antanut rva:lle kiinnekohtia, joista katse olisi pystynyt hakemaan tasapainoa. Oli aika tuskaa, mutta tyttö onneksi nautti ja siitä tuli hyvä mieli.
Olen yrittänyt sitkeästi jatkaa rintarankaharjoituksia, ja tuntuu että ne olisivat jopa vähän auttaneet. Kropan vääntely eri suuntiin on kyllä edelleen varsin kivuliasta, ja esimerkiksi pari viime päivää on ollut aika jumittunut olo.
Alkuviikosta rva:lla on taas fyssari, mikä on todella hyvä juttu. Töitäkin on tällä rupeamalla jäljellä ensi viikko, sitten seuraa kahden viikon tauko. Tauon aikana on toivotavasti hyviäkin ilmoja, ulkoilu olisi mukava juttu näilläkin syyspimeillä.
Tänään paukautan itselleni salille kokeilemaan treeniä, jonka kävimme PT:n kanssa läpi keskiviikkoiltana. Ohjelma on suhteellisen lyhyt mutta melko raskas, saa nähdä, meneekö läpi ihan samoilla painoilla kuin keskiviikona.
Keskiviikkoisen treenin jälkeen niskassa tuntui ihan hyvältä, toivottavasti vaikutus on tänäänkin yhtä positiivinen.
En ihan sanonut hups, vaan sarjan niin rumia sanoja kuin osasin. Onneksi Naakka oli silloin nukkumassa. Yritimme sitten kääntää koneen ylösalaisin ja kuivatella + tuhat muuta konstia. Viikon loppuun mennessä päädyimme uuden koneen ostoon.
Nyt uusi kone on saatu sillä tavalla kuntoon, että vanhoja tietoja ei ole tässä koneessa, ja nettiin pääsee, kun jakaa yhteyden matkapuhelimesta.
Mitä koneen rikkoutuminen on meille opettanut? Ainakin sen, että pärjäämme varsin hyvin ilmankin (olimme maksaneet laskut juuri ennen koneen rikkoutumista). Kukaan ei istunut pitkiä aikoja läppärin ääressä, kun sellaista ei ollut käytettävissä. Thats it.
Aikana edellisen blogikirjoituksen jälkeen olemme muun muassa vierailleet vanhemmillani, puoliso on sairastanut flunssan ja poskiontelontulehduksen, minä olen oppinut töissä uusia asioita ja potenut stressiäkin, joka ei johdu yksinomaan töistä vaan ainaisesta kiireestä ylipäätänsä.
Tuntuu, että toisille on jaettu intoa ja jaksamista värkkäillä lapselle varusteita naamiaisjuhliin jne. ja rva:lle ei yhtään. Päiväkodin naamiaisdiscosta selvittiin, kun naapurin täti toi Naakalle lahjaksi keijunsiivet (hänen lapsenlapsensa oli saanut kahdet).
Kävin kaupunkireissullani ostamassa Naakalle pinkin tyllihameen, ja näin sain asun järjestettyä. Rva:n stressiraja tuntuu menevän kirjassa, siis jos sellainen pyydetään ottamaan mukaan päiväkotiin. Se onnistuu hyvin.
En muuten pärjännyt discossa kovin hyvin huimaukseni kanssa. Sali vilistäviä lapsia vilkuvaloineen ja musiikkeineen ei antanut rva:lle kiinnekohtia, joista katse olisi pystynyt hakemaan tasapainoa. Oli aika tuskaa, mutta tyttö onneksi nautti ja siitä tuli hyvä mieli.
Olen yrittänyt sitkeästi jatkaa rintarankaharjoituksia, ja tuntuu että ne olisivat jopa vähän auttaneet. Kropan vääntely eri suuntiin on kyllä edelleen varsin kivuliasta, ja esimerkiksi pari viime päivää on ollut aika jumittunut olo.
Alkuviikosta rva:lla on taas fyssari, mikä on todella hyvä juttu. Töitäkin on tällä rupeamalla jäljellä ensi viikko, sitten seuraa kahden viikon tauko. Tauon aikana on toivotavasti hyviäkin ilmoja, ulkoilu olisi mukava juttu näilläkin syyspimeillä.
Tänään paukautan itselleni salille kokeilemaan treeniä, jonka kävimme PT:n kanssa läpi keskiviikkoiltana. Ohjelma on suhteellisen lyhyt mutta melko raskas, saa nähdä, meneekö läpi ihan samoilla painoilla kuin keskiviikona.
Keskiviikkoisen treenin jälkeen niskassa tuntui ihan hyvältä, toivottavasti vaikutus on tänäänkin yhtä positiivinen.
Kommentit
Lähetä kommentti