Lauantai-ilta ja eräskin Naakka

Elämämme Naakan, 2,5 vuotta, kanssa, on tällä hetkellä hyvin vilkasta. En ihan ymmärrä, miten jälkeläisemme energiataso on voinut periytyä meiltä. Sekä lauantai että sunnuntai kuluivat siten, että Naakka viiletti paikasta toiseen, sai useita uhmakohtauksia, puhua pulputti aamusta iltaan ja meni onneksi puoli yhdeksän aikoihin nukkumaan.

Tässä on meidän lauantai-ilta. Olen käynyt aamulla salilla, ulkoillut hänen kanssaan tihkusateessa ja käynyt kaupassa. Valmistamani ruoka on uunissa. Puoliso asentaa uutta tietokonetta.

Kohtaus 1: klo 18.30. Minä täytän tiskikonetta, Naakka haluaa osallistua. Hän ei halua muovailla, vaikka viisi minuuttia sitten halusi. Hän ei halua laittaa lusikoita paikalleen vaan haluaa rummuttaa niillä koneen luukkua. Minä kiellän, hirveä huuto. Lusikat lentelevät pitkin lattia ja tiskikoneen alalaatikko irtoaa.

Kohtaus 2: Klo 18.40... Olen juuri korjannut jäljet keittiössä. Naakka haluaa vaipan sijaan pikkuhousut, nyt heti. Ne vaihdetaan, ovat ensin väärät. Täytyy olla seeprat eikä pikku Myyt. Sitten potalle... "en haluaaaaaa", hirveä huuto. Lykkään kirjan Naakan eteen ja alan lukea. Mitään ei tule, vaikka luetaan kaksi satua. Päästän Naakan potalta.

Kohtaus 3: Klo 18.45. Viereisestä huoneesta kuuluu... "kakka tulee...." Kiirehdin viemään pottaa lähemmäs Naakkaa. Naakka tulee minua vastaan ja ennen kuin ehdin väliin, Naakka on vetänyt housut pois seurauksena kikkareet matolla ja potan, huh, ulkoreunalla.

Kohtaus 4: Klo 18.46. Puoliso tulee siivoamaan eteistä, minä siirryn Naakan kanssa pyllypesulle. "Minä tykkään pyllypesusta", Naakka kertoo ja alkaa laulaa "Laivaa, laivaa, minnekäs laivaa meenee..." Pyllynpesu ei ole vielä valmis, mutta Naakka alkaa rimpuilla ja potkia, koska kylppärin matto on laiva ja hän haluaa matolle. Peseminen muuttuu vähän vaikeaksi.

Kohtaus 5:  Klo 18.55. Suoritan huolellisen käsienpesun ja selvitän Naakalle, että jos haluaa ylipäätänsä pikkuhousut, ei voi ottaa enää seeproja, niissä on kakkaa. Naakka juoksee karkuun - ja lirittää pissat huoneensa matolle. Kyllästyn ja laitan vaipan.

Kohtaus 6. Klo 19.05. Illan sadut 3., 4. ja 5.  Lisään juustoraasteen uunilaatikon päälle.

Kohtaus 7. Klo 19.20. Iltapuuro, jota Naakka ei halua. Puoliso metsästää hänet
makuuhuoneestamme, jonne hän on mennyt ja kaivanut lipaston laatikosta pääsiäistiput sekä muita koristeita ja levitellyt ne ympäri lattiaa. Otan jauheliha-perunalaatikon pois uunista.

Kohtaus 8. Klo 19.25.  Ensin Naakka sysää sekä puurolautasen että mukinsa kauemmas itsestään. Puuro alkaa mennä alas, kun alan kertoa joulutontuista, pukista ja korvatunturista. Puuro maistuu yhä paremmin, kun kerron, miksi ne tontut kyttäävät lapsia ikkunan takana.

Kohtaus 9. Klo 19.40. Puuro ei enää mene alas, Naakka alkaa sylkeä ja päristellä ja uhkaa kaataa vesimukin pöydälle. Korvatunturin lumous on haihtunut. Nappaan mukin ja lautasen pois ja kiirehdin putsaamaan Naakan käsiä ja naamaa sekä roiskeita omista hihoistani. Pyyhin yhden kirjaston kirjan kannen, onneksi puuro lähti siitä irti.

Kohtaus 10. Karkaan suihkuun. Kuulen suihkusta, että meneillään on kohtausten 2 - 5 kaltainen tilanne, kuitenkin ilman roiskeita yhtään missään.

Kohtaus 11. Menen kylpytakkisillani siivoamaan jonkinlaista kulkutietä Naakan huoneessa (ovelta sängylle). Kerään likaiset vaatteet ja vaipan pois. Puoliso lukee Naakalle iltasatuja 6. ja 7. sängyssämme. Menen katsomaan, ovat suloisia.

Kohtaus 12.  Klo 20.15. Viimeinen satu loppuu, Naakka pettyy ja suuttuu ja jään lohduttamaan. Toteamme yhdessä, että Naakka on väsynyt. Äiti on kuulemma vanha. Puoliso menee lämmittämään iltamaitoa. Kun se on valmis, Naakka ryntää verhon taakse piiloon ja meidän täytyy etsiä.

Kohtaus 13. klo 20.25. Puoliso sulkeutuu Naakan ja iltamaidon kanssa nukutuspuuhiin. Ennen sitä tuttisuinen Naakka halaa minua ja sanoo, "äiti, minä tykkään sinusta kovasti". ¨

Niin minäkin tykkään sinusta.