Matilda, 2009 - 2015
Yrityksistämme huolimatta emme pystyneet parantamaan flunssaa, Matilda lähti luotamme tiistai-iltana. Hän ei herännyt kunnolla rauhoituksesta, joka tehtiin hampaiden lyhentämistä varten. Kotona hän nukkui pois.
Matildan flunssasta toipuminen näytti alkuun ihan hyvältä. Hän söi tukiruokaa (tosin ei mitään muuta) eikä paino enää laskenut ja nousi jopa vähän. Hengityskin muuttui vähemmän rohisevaksi.
Hampaat vain olivat kasvaneet niin ylipitkiksi syömättömyyden aikana, että ne tuottivat kipua. Niiden lyhentäminen, alhainen paino, heikkous ja vanhuus tekivät kuitenkin tehtävänsä.
Nyt Niskaset opettelevat elämään ilman marsuja. Häkki on vielä paikallaan, siivoilemme sen pois vähitellen. Uusiin lemmikkeihin Niskasilla ei nyt ole voimia, katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa. Tuskin tilanne on ikuinen!
Matildan kävimme hautaamassa eilen mökillä, Naakka meni siksi aikaa päiväkotiin. Mökillä oli ihan kunnollinen lumipeite, minulle tuli talvitakista ja kengistä huolimatta kylmä melkein heti. Kuoppa saatiin kuitenkin kaivettua, sen enempää emme mökillä tällä kertaa viipyneet.
Sellaista jännää mökkireissulla tapahtui, että rva istuutui autossa ohjaajan paikalle ensimmäistä kertaa vuosiin (siellä metsätiellä, ei toistaiseksi muualla). Auto lähti kyllä liikkeelle ja ohjasin ihan hyvin, katsotaan, josko ajotaito harjoituksen myötä petraantuisi.
Tällä hetkellä meillä on valtavasti marsuille kuulunutta irtaimistoa, josta suuren osan annamme varmaankin pois. Jotakin jätetään, esimerkiksi ruokakupit ja kätevä metallinen, 1990-luvulta peräisin oleva heinäseimi, jollaisia en ole enää nähnyt missään myynnissä.
Juuri tämän syksyn aikana myös Naakka alkoi kiinnostua marsuista ja niiden hoitamisesta. Olen kiitollinen, että Matilda eli vielä nämä kuukaudet, Naakka ehti istua lukuisat kerrat sohvalla vieressäni, kun pidin Matildaa sylissä.
Naakka oppi myös vanhojen marsujen vaivat: Nasulla oli jalka kipeä ja Matildaa vaivasi flunssa. Hän tarjosi hoitokeinoksi puhaltamista ja silittämistä. Ne otettiin vastaan.
Hyvästi, Matilda! Meillä tulee sinua ikävä!
Matildan flunssasta toipuminen näytti alkuun ihan hyvältä. Hän söi tukiruokaa (tosin ei mitään muuta) eikä paino enää laskenut ja nousi jopa vähän. Hengityskin muuttui vähemmän rohisevaksi.
Hampaat vain olivat kasvaneet niin ylipitkiksi syömättömyyden aikana, että ne tuottivat kipua. Niiden lyhentäminen, alhainen paino, heikkous ja vanhuus tekivät kuitenkin tehtävänsä.
Nyt Niskaset opettelevat elämään ilman marsuja. Häkki on vielä paikallaan, siivoilemme sen pois vähitellen. Uusiin lemmikkeihin Niskasilla ei nyt ole voimia, katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa. Tuskin tilanne on ikuinen!
Matildan kävimme hautaamassa eilen mökillä, Naakka meni siksi aikaa päiväkotiin. Mökillä oli ihan kunnollinen lumipeite, minulle tuli talvitakista ja kengistä huolimatta kylmä melkein heti. Kuoppa saatiin kuitenkin kaivettua, sen enempää emme mökillä tällä kertaa viipyneet.
Sellaista jännää mökkireissulla tapahtui, että rva istuutui autossa ohjaajan paikalle ensimmäistä kertaa vuosiin (siellä metsätiellä, ei toistaiseksi muualla). Auto lähti kyllä liikkeelle ja ohjasin ihan hyvin, katsotaan, josko ajotaito harjoituksen myötä petraantuisi.
Tällä hetkellä meillä on valtavasti marsuille kuulunutta irtaimistoa, josta suuren osan annamme varmaankin pois. Jotakin jätetään, esimerkiksi ruokakupit ja kätevä metallinen, 1990-luvulta peräisin oleva heinäseimi, jollaisia en ole enää nähnyt missään myynnissä.
Juuri tämän syksyn aikana myös Naakka alkoi kiinnostua marsuista ja niiden hoitamisesta. Olen kiitollinen, että Matilda eli vielä nämä kuukaudet, Naakka ehti istua lukuisat kerrat sohvalla vieressäni, kun pidin Matildaa sylissä.
Naakka oppi myös vanhojen marsujen vaivat: Nasulla oli jalka kipeä ja Matildaa vaivasi flunssa. Hän tarjosi hoitokeinoksi puhaltamista ja silittämistä. Ne otettiin vastaan.
Hyvästi, Matilda! Meillä tulee sinua ikävä!
Voi kurja, osanottoni :( Nähdään pian! T. Elina
VastaaPoistaKiitos! Nyt on kyllä haikea fiilis, kun kerääme olkkarista pois marsujen tavaroita. Voi, miten mukavaa että huomenna nähdään :)
PoistaVoi Matilda :( Osanortoni ♡♡♡
VastaaPoistaKiitos, Kolarinukke <3 Lemmikit ovat valtavan tärkeitä, pieni Matildakin ehti kertakaikkiaan hurmata meidät vähän alle kolmessa vuodessa, jonka hän vietti perheessämme. Nyt on tyhjä olo, mutta se helpottaa varmasti ajan kanssa.
Poista