Lämpöä, puutarhasuunnitelmia ja vakituinen työpaikka!

 Hain tänään huppariasuisen Touhin eskarista. Hän oli intoillut jo iltauutisten säätiedotuksesta asti, että tänään on iltapäivällä lämmintä ja ei tarvitse pukea takkia päälle. Huppari piti oikein pakkaamalla pakata reppuun :) 

Muistan itsekin lapsuuden huhtikuita, kun sattui lämpimiä säitä. Meillä taisi olla aika tarkat säännöt lapsuuteni kodissa, että pipoa, huivia ja käsineitä piti pitää viimeiseen saakka. Taisin salaa sitten niitä riisua, kun vanhempien silmä vältti.

Täytyy sanoa, että Naakasta en edes tiedä. Hän pukee aina varmuuden vuoksi paljon päälle, toivottavasti liian kuumat vaatteet ovat repussa eivätkä jossakin pihalla...

Olen itsekin nauttinut, kun vaatetusta on voinut keventää. Lontoossa saimme pienen varaslähdön kevääseen, mutta nyt on meilläkin täällä lämmintä. Jos tällainen sää jatkuu ja sataisi (yäk, katupöly), alkasi ulkosalla kunnolla vihertää.

Sain keskiviikkoiltapäivänä ihanan uutisen: sain vakituisen työpaikan! Minullahan on melkein viiden vuoden alanvaihtoprosessi takana, ja opiskeluiden & uusiin töihin integroitumisen jälkeen minulla on nyt vakituinen työpaikka. 

Ja tämähän on siis ensimmäinen vakituinen työpaikkani! Näinhän se monilla korkeakoulutetuilla naisilla menee, että vakkariduunin aika on vasta kun lapset ovat tulleet. En oikein osaa vielä edes ajatella, miltä näin turvattu asema työpaikalla tuntuu.

Itse asiassa, minulla on ollut viime päivät takki tyhjä, siis hyvällä tavalla. Tänään minulla on ollut vapaata, ja en ole kuntosalilla käynnin jälkeen tehnyt oikeastaan mitään. Huomenna on taas täysi työpäivä. 

Meillä on nyt kurkun, tomaatin ja auringonkukan siemeniä itämässä. Lisäksi tarvitsisin vielä maissit. Katsotaan nyt, minulla on aika huono luotto Nelson Gardenin siemeniin, mutta ne ovat ainoita, joita meidän lähellä on myynnissä.

Typerää minulta, mutta unohdin tänä vuonna tilata yhteistilauksessa multaa puutarhapalstalle. Näinpä joudun hankkimaan sitä Plantagenista tai jostakin muualta. 

Näinä kauniina päivinä sormet syyhyäisivät jo puutarhapalstalle. Tilanne siellä taitaa kuitenkin olla, että maa on jäässä ja palstalla on ikävää :D Odottaessa toivoisin siis, että edes joku istuttamistani taimista itäisi. 

PS. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että toppavaatteet voi viimeinkin siirtää vaatehuonevarastoon. Kiva, kun lasten vaatteet ovat koko ajan isompia ja tila alkaa loppua.

PPS. En tosiaan edes osaa kuvailla, miltä pysyvyys työpaikan suhteen viimeinkin tuntuu :)

PPPS. On kyllä pakko kävellä taas palstalle jossakin välissä. Josko nyt ainakin pionit olisivat lähteneet puskemaan maanpinnalle.