Uudestaan - ja uudestaan
Joku voi ihmetellä, miten minä saan päiväni kulumaan, kun en voi opiskella tai käydä töissä. Hmm...oikein hyvin! Kun elää symbioosissa mr. Niskavamman kanssa, menevät päivät usein turhankin nopeasti.
Hyvä esimerkki ovat viime viikon toimeni. Kävin Kelassa hoitamassa yhden asian. Menin sinne ensimmäisen kerran tiistaina. Silloin siellä oli pitkä jono ja minulla oli niska jumissa ja huimasi. En kyennyt jonottamaan, vaikka sain istua penkillä. Annoin vuoronumeron eräälle rouvalle ja poistuin.
Parin päivän päästä menin kokeilemaan uudelleen. Silloin sain asiani hoidettua, mutta vielä oli yksi paperi toimittamatta. Sen vein perille perjantai-aamuna, jolloin minulla oli taas vaikeuksia edellisiltana puhjenneen migreenin takia. Onneksi homma hoitui infotiskillä.
Torstaina käväisin vaatekaupassa, samoin lauantaina. Sunnuntaina hyvää oloa riitti ihan ostosten tekemiseen saakka.
Välillä tuntuu, kuin eläisin keskellä tasohyppelypeliä. Yritän olla putoamatta kuoppiin, mutta kuolen aina samassa kohdassa (tai sitten putoan sitä seuraavaan kuoppaan). Melkein kuulen päässäni vanhan, 8-bittisen Super Mario Bros -pelin musiikin siinä kohtaa, kun yritys läpäistä kenttä epäonnistuu.
Viime viikon saldo oli kuitenkin peräti kaksi salkoon vedettyä lippua! Ei huonosti.
Hyvä esimerkki ovat viime viikon toimeni. Kävin Kelassa hoitamassa yhden asian. Menin sinne ensimmäisen kerran tiistaina. Silloin siellä oli pitkä jono ja minulla oli niska jumissa ja huimasi. En kyennyt jonottamaan, vaikka sain istua penkillä. Annoin vuoronumeron eräälle rouvalle ja poistuin.
Parin päivän päästä menin kokeilemaan uudelleen. Silloin sain asiani hoidettua, mutta vielä oli yksi paperi toimittamatta. Sen vein perille perjantai-aamuna, jolloin minulla oli taas vaikeuksia edellisiltana puhjenneen migreenin takia. Onneksi homma hoitui infotiskillä.
Torstaina käväisin vaatekaupassa, samoin lauantaina. Sunnuntaina hyvää oloa riitti ihan ostosten tekemiseen saakka.
Välillä tuntuu, kuin eläisin keskellä tasohyppelypeliä. Yritän olla putoamatta kuoppiin, mutta kuolen aina samassa kohdassa (tai sitten putoan sitä seuraavaan kuoppaan). Melkein kuulen päässäni vanhan, 8-bittisen Super Mario Bros -pelin musiikin siinä kohtaa, kun yritys läpäistä kenttä epäonnistuu.
Viime viikon saldo oli kuitenkin peräti kaksi salkoon vedettyä lippua! Ei huonosti.
Kommentit
Lähetä kommentti