Kiukustunut partamonni
Siivosin eilen akvaarion. Toisin kuin siivoaminen yleensä, on akvaarion huolto minulle mitä mainiointa ajanvietettä. Usein oikein odotan, koska pääsisin siivoamaan tankkia uudestaan! Teen yleensä jonkinlaisen siivouksen kerran viikossa - ainakin vaihdan tuolloin kolmisenkymmentä litraa vettä.
Tällä kertaa poistin poikkeuksellisesti suuren osan kasveista. Kasvit olivat ylikasvaneita, joukossa oli kuolleita kasvinosia, ja muutenkin halusin saada vedenalaiseen maailmaan vähän kirkkaamman ilmeen. Tätä tarkoitan ihan konkreettisesti, sillä valo ei oikein päässyt tankin pohjalle saakka rehottavien kasvien vuoksi.
Huomasin, että yksi mustatetra on poistunut joukosta, sillä aiemmin parvi oli kahdeksan kalan kokoinen. Luonto oli kyllä kerennyt hävittää kalan jäännökset, joten saatoin vain todeta poistumisen näin jälkikäteen.
Iso punamelalehti oli pakko poistaa varovasti, mutta siitä huolimatta sen juurten irrottaminen veti veden sameaksi. Toivottavasti keijulevä ei iske - en haluaisi taas neonvihreää maisemaa, kuten minulle kerran kävi.
Tässä kuvassa näkyy jopa kaksi mustatetraa, jos oikein tarkasti katsoo
Kaikki sujui hyvin, ja istuin ihailemaan siistiytynyttä ja todella avaraa maisemaa. Kalat alkoivat palailla normaaleihin puuhiinsa partamonnia lukuunottamatta. Se kyhjötti piikit ojossa yhdessä nurkassa, sen suomupeite oli vaihtanut väriä, ja se yritti näyttää mahdollisimman uhkaavalta. Olin ilmeisesti sotkenut sen asuinympäristön luonnollisen järjestyksen!
Kiukkua jatkui pari tuntia, ja vasta katkarapupelletit saivat vanhan herran lauhtumaan. Sittemmin partis on käyttäytynyt aivan kuten ennenkin.
Tällä kertaa poistin poikkeuksellisesti suuren osan kasveista. Kasvit olivat ylikasvaneita, joukossa oli kuolleita kasvinosia, ja muutenkin halusin saada vedenalaiseen maailmaan vähän kirkkaamman ilmeen. Tätä tarkoitan ihan konkreettisesti, sillä valo ei oikein päässyt tankin pohjalle saakka rehottavien kasvien vuoksi.
Huomasin, että yksi mustatetra on poistunut joukosta, sillä aiemmin parvi oli kahdeksan kalan kokoinen. Luonto oli kyllä kerennyt hävittää kalan jäännökset, joten saatoin vain todeta poistumisen näin jälkikäteen.
Iso punamelalehti oli pakko poistaa varovasti, mutta siitä huolimatta sen juurten irrottaminen veti veden sameaksi. Toivottavasti keijulevä ei iske - en haluaisi taas neonvihreää maisemaa, kuten minulle kerran kävi.
Tässä kuvassa näkyy jopa kaksi mustatetraa, jos oikein tarkasti katsoo
Kaikki sujui hyvin, ja istuin ihailemaan siistiytynyttä ja todella avaraa maisemaa. Kalat alkoivat palailla normaaleihin puuhiinsa partamonnia lukuunottamatta. Se kyhjötti piikit ojossa yhdessä nurkassa, sen suomupeite oli vaihtanut väriä, ja se yritti näyttää mahdollisimman uhkaavalta. Olin ilmeisesti sotkenut sen asuinympäristön luonnollisen järjestyksen!
Kiukkua jatkui pari tuntia, ja vasta katkarapupelletit saivat vanhan herran lauhtumaan. Sittemmin partis on käyttäytynyt aivan kuten ennenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti