Urheilun ja leikkauksen jälkeen
Eihän se uiminen ja seuraavan päivän pitkä lenkki ihan ilman jälkiseurauksia sujuneet! Keskiviikkoiltana, kun Naakka oli saatu nukkumaan, rva istui koneen kanssa sohvalle tarkoituksenaan kirjoittaa maili yhdelle ystävälle.
Kun katsoin ruutua, se vaikutti liian kirkkaalta. Sitten päässä (päälaella ja ohimoilla) alkoi tuntua painostava kipu. Sen jälkeen niskaa alkoi särkeä. Kun alkoi heikottaa, rva:n oli pakko luopua suunnitelmastaan ja siirtyä sohvalle makaamaan.
Minulla on jonkinlainen kammo näistä kipu- ja huimauskohtauksista. Niitä tuli aikanaan ihan päivittäin, nyt se on harvinaisempaa. Kun puoliso käski makaamaan, rupesin kiukuttelemaan ja nousin ylös. Jotenkin tuntuu, että jos makaan vielä hetken, kuolen siihen paikkaan.
Kävelin sitten hiljakseen ympäri asuntoa ja totesin, että olo helpotti jo hieman. Päänsärky ja niskan kivut olivat kuitenkin niin voimakkaat, että otin särkylääkkeen ja istuin sohvalla puolison vieressä loppuillan kuin tatti. Katsoimme uusintoja Ville Haapasalon matkoista suomensukuisten kansojen parissa.
Eilisen rva olisi viettänyt hiljakseen kotona tassutellen, mutta eihän se onnistunut, kun meillä oli Nasu-marsun leikkaus. Vähän hirvitti pitkin viikkoa, kun Nasu on niin iäkäs ja operaatiot ovat aina riski. Eilen pakkasin kuitenkin Nasun kuljetuslaatikkoon monen pyyhekerroksen alle, ja lähdimme koko perhe liikkeelle.
Olimme paikalla ajoissa, mutta onneksi eläinlääkärin naapurissa oli konditoria, johon sekä Nasun että Naakan sai viedä. kerrossämpylän ja kahvin jälkeen suuntasimme viimein eläinlääkärille. Minä jäin pitämään sylissä rauhoituspiikin saanutta Nasua, puoliso paimensi riekkuvaa Naakkaa odotushuoneessa.
Nasu jäi operoitavaksi, puoliso lähti vähäksi aikaa töihin ja me menimme Naakan kanssa lähistöllä asuvan tädin luokse kylään. Aika meni hänen kanssaan rupatellessa, samanhenkisessä seurassa olo on rauhoittavaa ja inspiroivaa samaan aikaan. Lähdin paikalta mukanani lainakirja, Kaari Utrion teos Suomen naisten historiasta.
Nasu oli aika pihalla koko eilisen illan, mutta on vaikuttanut tänään jo vähän normaalimmalta. Nasulla on lyhennetty myös hampaita ja silmäkin vähän rähmii, mutta katse on kirkas ja ainakin aamulla porkkana maistui. Ruokahalua ja muuta on vielä vähän hankala arvioida, kun meidän marsut muutenkin nukkuvat päivät melkein aina.
Illalla Naakka ei oikein tykännyt, kun rva linnoittautui Nasun kanssa olohuoneeseen lapsiportin taakse (isi jäi Naakan kanssa toiselle puolelle). Halusin antaa Nasulle oikein paljon huomiota ja lisäksi tarkkailla, herääkö Nasu kunnolla ja pääseekö se häkissä haluamaansa paikkaan.
Nasu saa Nyt silmätippoja, antibioottia ja kipulääkettä. Lääkkeiden anto onnistuu vanhalla rutiinilla ruiskulla suoraan suuhun, Nasu ei juurikaan vastustele. Vahtia pitää myös sitä, ettei Matilda vie Nasun ruokia nyt, kun Nasu ei vielä oikein jaksa puolustaa itseään.
Meidän iso toiveemme on, että Nasu pääsisi myös ensi kesänä nauttimaan jostakin tällaisesta:
Kun katsoin ruutua, se vaikutti liian kirkkaalta. Sitten päässä (päälaella ja ohimoilla) alkoi tuntua painostava kipu. Sen jälkeen niskaa alkoi särkeä. Kun alkoi heikottaa, rva:n oli pakko luopua suunnitelmastaan ja siirtyä sohvalle makaamaan.
Minulla on jonkinlainen kammo näistä kipu- ja huimauskohtauksista. Niitä tuli aikanaan ihan päivittäin, nyt se on harvinaisempaa. Kun puoliso käski makaamaan, rupesin kiukuttelemaan ja nousin ylös. Jotenkin tuntuu, että jos makaan vielä hetken, kuolen siihen paikkaan.
Kävelin sitten hiljakseen ympäri asuntoa ja totesin, että olo helpotti jo hieman. Päänsärky ja niskan kivut olivat kuitenkin niin voimakkaat, että otin särkylääkkeen ja istuin sohvalla puolison vieressä loppuillan kuin tatti. Katsoimme uusintoja Ville Haapasalon matkoista suomensukuisten kansojen parissa.
Eilisen rva olisi viettänyt hiljakseen kotona tassutellen, mutta eihän se onnistunut, kun meillä oli Nasu-marsun leikkaus. Vähän hirvitti pitkin viikkoa, kun Nasu on niin iäkäs ja operaatiot ovat aina riski. Eilen pakkasin kuitenkin Nasun kuljetuslaatikkoon monen pyyhekerroksen alle, ja lähdimme koko perhe liikkeelle.
Olimme paikalla ajoissa, mutta onneksi eläinlääkärin naapurissa oli konditoria, johon sekä Nasun että Naakan sai viedä. kerrossämpylän ja kahvin jälkeen suuntasimme viimein eläinlääkärille. Minä jäin pitämään sylissä rauhoituspiikin saanutta Nasua, puoliso paimensi riekkuvaa Naakkaa odotushuoneessa.
Nasu jäi operoitavaksi, puoliso lähti vähäksi aikaa töihin ja me menimme Naakan kanssa lähistöllä asuvan tädin luokse kylään. Aika meni hänen kanssaan rupatellessa, samanhenkisessä seurassa olo on rauhoittavaa ja inspiroivaa samaan aikaan. Lähdin paikalta mukanani lainakirja, Kaari Utrion teos Suomen naisten historiasta.
Nasu oli aika pihalla koko eilisen illan, mutta on vaikuttanut tänään jo vähän normaalimmalta. Nasulla on lyhennetty myös hampaita ja silmäkin vähän rähmii, mutta katse on kirkas ja ainakin aamulla porkkana maistui. Ruokahalua ja muuta on vielä vähän hankala arvioida, kun meidän marsut muutenkin nukkuvat päivät melkein aina.
Illalla Naakka ei oikein tykännyt, kun rva linnoittautui Nasun kanssa olohuoneeseen lapsiportin taakse (isi jäi Naakan kanssa toiselle puolelle). Halusin antaa Nasulle oikein paljon huomiota ja lisäksi tarkkailla, herääkö Nasu kunnolla ja pääseekö se häkissä haluamaansa paikkaan.
Nasu saa Nyt silmätippoja, antibioottia ja kipulääkettä. Lääkkeiden anto onnistuu vanhalla rutiinilla ruiskulla suoraan suuhun, Nasu ei juurikaan vastustele. Vahtia pitää myös sitä, ettei Matilda vie Nasun ruokia nyt, kun Nasu ei vielä oikein jaksa puolustaa itseään.
Meidän iso toiveemme on, että Nasu pääsisi myös ensi kesänä nauttimaan jostakin tällaisesta:
Kommentit
Lähetä kommentti