Flunssassa ja keilaradalla
Meilläpäs on takana lyhyt ja rikkonainen yö...Naakka heräsi tavoistaan poiketen jatkuvasti, ja sekä rva että puoliso alkoivat viiden aikoihin aamulla olla hieman väsyneitä. Mikään ei oikein auttanut, ei maito, tutti tai silittely.
Aamulla syy selvisikin, flunssa. Yöllä rva pohti, mikä ihme sillä Naakalla on, kun se itki niin surkeaa itkua. Yleensä Naakka on helposti tulkittava, mutta yön pimeydessä emme alkavaa flunssaa keksineet. Aamulla tyttö olikin kuuma, pärskivä ja aivasteleva.
Vastoinkäymisestään huolimatta lapsella on ollut tänään oikein hauskaa. Olemme olleet täällä mummolassa, ja Naakka on veuhtonut koko päivän edestakaisin. Rva ja puoliso ovat sen sijaan olleet vähän haamufiiliksissä. Nyt tyttö on jälleen nukkumassa, särkylääkkeen kanssa tällä kertaa.
Onneksi pääsimme hetkeksi liikkeelle, lähdimme nimittäin pienellä porukalla hohtokeilaamaan! Kerta oli rva:lle vissiinkin elämän kolmas, ja sen kyllä huomasi...Alussa meni surkeasti, sitten vähän paremmin ja toisen kierroksen alkupuolella osa kättä menikin tunnottomaksi (loppuosa tuli kipeäksi).
Yllättävän hyvin sessio kumminkin sujui...rva:n niska jaksoi melkein tunnin, mikä on aiempaan verrattuna pitkä aika. Katsotaan, mitä käsi sanoo huomenna.
Rva kiinnitti huomiota paikan tunnelmaan. Hohtokeilauksessa valaistus on rva:n mielestä hieno elementti...se tuo ihan oman tunnelmansa. Paikalla oli perheitä, miesporukoita ja yksi naisporukka (omamme oli sekaryhmä, mikäli sillä nyt on merkitystä).
Musiikki oli...alussa soi Nightwish, mutta sitten se musiikki meni ihan hassuun suuntaan...viimeinen kuulemamme kappale taisi olla "Rakastuin mä luuseriin", jolloin rva alkoi mielessään olla 90-luvun syövereissä. Olihan musiikki vaihtelevaa, mutta kukahan ne soittolistat oli kehitellyt!
Keilaamisesta vielä, rva oli valvotun yön jälkeen niin puhki, että olisi ollut helppoa jäädä vain soffalle makaamaan. Kuitenkin, rva yrittää tehdä vähän poikkeavia juttuja aina ajoittain, sillä se tekee hyvää mielenterveydelle.
Rva on nimittäin huomannut, että usean vuoden (siis viiden) sairastaminen on kaventanut elinpiiriä huomattavasti. Nyt, kun hyviä päiviä on vähän enemmän kuin aiemmin, rva on huomannut, että ahdistuu helposti, kun pitäisi tehdä jotakin vähän erilaista.
Niinpä, oli hirveän traumaattista luopua yhtäkkiä siitä vanhasta, vapaammasta elämästä kivun, huimauksen ja liikkumisrajoitusten keskelle. Rva joutui aikanaan tekemään paljon työtä, ettei romahtaisi henkisesti kaikkien yhtäkkisten rajoitusten kanssa.
Ei olisi uskonut, että vapauksien osittainen palautuminenkin olisi vaikeaa. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se ymmärrettävää niinkin päin.
Aamulla syy selvisikin, flunssa. Yöllä rva pohti, mikä ihme sillä Naakalla on, kun se itki niin surkeaa itkua. Yleensä Naakka on helposti tulkittava, mutta yön pimeydessä emme alkavaa flunssaa keksineet. Aamulla tyttö olikin kuuma, pärskivä ja aivasteleva.
Vastoinkäymisestään huolimatta lapsella on ollut tänään oikein hauskaa. Olemme olleet täällä mummolassa, ja Naakka on veuhtonut koko päivän edestakaisin. Rva ja puoliso ovat sen sijaan olleet vähän haamufiiliksissä. Nyt tyttö on jälleen nukkumassa, särkylääkkeen kanssa tällä kertaa.
Onneksi pääsimme hetkeksi liikkeelle, lähdimme nimittäin pienellä porukalla hohtokeilaamaan! Kerta oli rva:lle vissiinkin elämän kolmas, ja sen kyllä huomasi...Alussa meni surkeasti, sitten vähän paremmin ja toisen kierroksen alkupuolella osa kättä menikin tunnottomaksi (loppuosa tuli kipeäksi).
Yllättävän hyvin sessio kumminkin sujui...rva:n niska jaksoi melkein tunnin, mikä on aiempaan verrattuna pitkä aika. Katsotaan, mitä käsi sanoo huomenna.
Rva kiinnitti huomiota paikan tunnelmaan. Hohtokeilauksessa valaistus on rva:n mielestä hieno elementti...se tuo ihan oman tunnelmansa. Paikalla oli perheitä, miesporukoita ja yksi naisporukka (omamme oli sekaryhmä, mikäli sillä nyt on merkitystä).
Musiikki oli...alussa soi Nightwish, mutta sitten se musiikki meni ihan hassuun suuntaan...viimeinen kuulemamme kappale taisi olla "Rakastuin mä luuseriin", jolloin rva alkoi mielessään olla 90-luvun syövereissä. Olihan musiikki vaihtelevaa, mutta kukahan ne soittolistat oli kehitellyt!
Keilaamisesta vielä, rva oli valvotun yön jälkeen niin puhki, että olisi ollut helppoa jäädä vain soffalle makaamaan. Kuitenkin, rva yrittää tehdä vähän poikkeavia juttuja aina ajoittain, sillä se tekee hyvää mielenterveydelle.
Rva on nimittäin huomannut, että usean vuoden (siis viiden) sairastaminen on kaventanut elinpiiriä huomattavasti. Nyt, kun hyviä päiviä on vähän enemmän kuin aiemmin, rva on huomannut, että ahdistuu helposti, kun pitäisi tehdä jotakin vähän erilaista.
Niinpä, oli hirveän traumaattista luopua yhtäkkiä siitä vanhasta, vapaammasta elämästä kivun, huimauksen ja liikkumisrajoitusten keskelle. Rva joutui aikanaan tekemään paljon työtä, ettei romahtaisi henkisesti kaikkien yhtäkkisten rajoitusten kanssa.
Ei olisi uskonut, että vapauksien osittainen palautuminenkin olisi vaikeaa. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se ymmärrettävää niinkin päin.
Kommentit
Lähetä kommentti