Huoltotoimenpiteitä
Tänään meillä oli Naakan kanssa aikainen aamu, kun rva:n piti ehtiä yhdeksäksi lääkärille. Suunnittelin jutun oikein mukavasti ja katsoin reittioppaasta, että matkaan pitäisi kulua puolisen tuntia kävellen. Lääkäriaika oli yhdeksältä.
No, juttuhan meni niin, että rva oli varmaankin unohtanut säätää reittioppaan hitaan kävelijän asetuksille (en edelleenkään voi kävellä kovin kovaa, ettei tärähdyksiä tule). Verenpaine nousi, kun painelin vaunujen kanssa eteenpäin. Klo 9.00 emme olleet lähelläkään terveysasemaa, olimme siellä ehkä 9.06.
Kun etenin viimein puolijuoksua, Naakka istui tietenkin kuin tatti ja tapitti äitiä suurilla silmillään. Rva:ta ei voinut kuin naurattaa. Naakka on yleensä villi tyttö, mutta tosi rauhallinen rattaissa - ulkona on varmaankin niin paljon virikkeitä, että normaali virnuilu jää väliin.
Ehdimme kumminkin paikalle, ja lääkärikin oli hieman myöhässä. Rva on kuitenkin luonteeltaan niin tunnollinen, että vähän hävetti.
Mikä tässä kaikessa oli merkillepantavaa? No, kävely tietenkin! Vielä vuosi, puolitoista sitten tällainen pitkä kävelylenkki ja loppuspurtti eivät olisi millään onnistuneet. Huimaus olisi iskenyt viimeistään terveysasemaa lähestyttäessä.
Rva:n niska on kuin onkin tullut paremmaksi, ja myös kävely on helpottunut. Vielä on paljon tekemistä, eikä lopputulos ole välttämättä täydellinen, mutta toisaalta on olemassa sanonta, että vain epätäydellinen on kyllin hyvää.
Kunto on kyllä huono kuin mikä...happi meinasi loppumatkasta loppua ihan kokonaan, ja rva kuulosti varmaankin hinkuyskäiseltä, kun ryki vastaanotolla jonkinlaisen "anteeksi, olen myöhässä" -lausahduksen. Pitkät, reippaat kävelylenkit kohottaisivat aerobista kuntoa, mutta ei niitä vielä säännöllisesti pysty tekemään.
Siksi rva hieman pohtiikin, kun sai sinänsä mielenkiintoisen kutsun lähteä toisen äidin (ja vauvojen) kanssa uimahalliin. Rva lähtisi mielellään ja lähteekin varmaan, mutta uimahalliin pääsee helpoiten kävelemällä ja matkaa olisi 2,5 kilometriä. Se on sillä rajalla, kun uimahallikin asettaa omat haasteensa.
Tänään rva ajoi miehen ja lapsen lenkille (oikeasti rva lirkutteli miehelle hetken, ja tämä suostui), jotta voisi siivota akvaarion ja hoitaa huonekasveja ja marsuja vähän aikaa rauhassa. Sen ansiosta...
huonekasvit on kasteltu ja jopa sumutettu.
Uusi akvaarion karahka on saavissa likoamassa. Se on iso, on muuten oikein stokkalta ostettu!
Aina niin nätisti kukkiva orkideani sai viimeinkin merileväuutetta. Uute löytyi karahkaa varten esille otetusta saavista, jossa se oli ollut kateissa usean kuukauden ajan.
No, juttuhan meni niin, että rva oli varmaankin unohtanut säätää reittioppaan hitaan kävelijän asetuksille (en edelleenkään voi kävellä kovin kovaa, ettei tärähdyksiä tule). Verenpaine nousi, kun painelin vaunujen kanssa eteenpäin. Klo 9.00 emme olleet lähelläkään terveysasemaa, olimme siellä ehkä 9.06.
Kun etenin viimein puolijuoksua, Naakka istui tietenkin kuin tatti ja tapitti äitiä suurilla silmillään. Rva:ta ei voinut kuin naurattaa. Naakka on yleensä villi tyttö, mutta tosi rauhallinen rattaissa - ulkona on varmaankin niin paljon virikkeitä, että normaali virnuilu jää väliin.
Ehdimme kumminkin paikalle, ja lääkärikin oli hieman myöhässä. Rva on kuitenkin luonteeltaan niin tunnollinen, että vähän hävetti.
Mikä tässä kaikessa oli merkillepantavaa? No, kävely tietenkin! Vielä vuosi, puolitoista sitten tällainen pitkä kävelylenkki ja loppuspurtti eivät olisi millään onnistuneet. Huimaus olisi iskenyt viimeistään terveysasemaa lähestyttäessä.
Rva:n niska on kuin onkin tullut paremmaksi, ja myös kävely on helpottunut. Vielä on paljon tekemistä, eikä lopputulos ole välttämättä täydellinen, mutta toisaalta on olemassa sanonta, että vain epätäydellinen on kyllin hyvää.
Kunto on kyllä huono kuin mikä...happi meinasi loppumatkasta loppua ihan kokonaan, ja rva kuulosti varmaankin hinkuyskäiseltä, kun ryki vastaanotolla jonkinlaisen "anteeksi, olen myöhässä" -lausahduksen. Pitkät, reippaat kävelylenkit kohottaisivat aerobista kuntoa, mutta ei niitä vielä säännöllisesti pysty tekemään.
Siksi rva hieman pohtiikin, kun sai sinänsä mielenkiintoisen kutsun lähteä toisen äidin (ja vauvojen) kanssa uimahalliin. Rva lähtisi mielellään ja lähteekin varmaan, mutta uimahalliin pääsee helpoiten kävelemällä ja matkaa olisi 2,5 kilometriä. Se on sillä rajalla, kun uimahallikin asettaa omat haasteensa.
Tänään rva ajoi miehen ja lapsen lenkille (oikeasti rva lirkutteli miehelle hetken, ja tämä suostui), jotta voisi siivota akvaarion ja hoitaa huonekasveja ja marsuja vähän aikaa rauhassa. Sen ansiosta...
huonekasvit on kasteltu ja jopa sumutettu.
Uusi akvaarion karahka on saavissa likoamassa. Se on iso, on muuten oikein stokkalta ostettu!
Aina niin nätisti kukkiva orkideani sai viimeinkin merileväuutetta. Uute löytyi karahkaa varten esille otetusta saavista, jossa se oli ollut kateissa usean kuukauden ajan.
Kommentit
Lähetä kommentti