Uiskennellen

Kun rva tänä aamuna heräsi, piti oikein maata hetki paikallaan ja tunnustella tilannetta, erityisesti niskan. Kyllä, pää kääntyi ja kipu oli oikein lievää luokkaa. Kädet, jalat ja selkä tuntuivat toimivan myös, mainiota! Rva oli nimittäin eilen illalla uimahallissa.

Rva:n, kuten varmasti monen muunkin vanhemman (siis ainakin pienen lapsen) ongelma on ollut, että kotoa pitäisi välillä lähteä jonnekin, mutta illalla ei vain tunnu kykenevän. Väsyttää, tuttu rutiini on helpompi ja miten se vauvakin pärjää, jos äiti poistuu hetkeksi ihan omiin rientoihinsa!

Ettei heikkohermoisimpia lukijoita ala liikaa pelottaa, voin tässä vaiheessa paljastaa, että Naakka pärjäsi ihan hyvin.

Rva käveli ensin 1,5 kilometrin matkan uimahallille. En ollut edes tajunnut, että meillä on uimahalli niin lähellä! Hallille päästyäni menin tietysti odottamaan uimaseuraksi lähtenyttä ystävääni - väärään kerrokseen. Ensimmäisessä aulassa olikin yllättävän tyhjää, sieltä ei päässytkään allasalueelle.

Ala-aulassa olikin sitten väkeä ja tunnelmaa. Yhden tekstiviestini jälkeen ystävänikin pääsi siirtymään sinne oikeaan aulaan, ja maksamisen jälkeen pääsimme pähkäilemään, mihin lokeroon mitkäkin avaimet sopivat ja kävelemmekö oikeasta ovesta sisään, siis naisten puolelle.

Onneksi ystävä oli mukana, meteli ja tungos alkoivat huimata ja häiritä aisteja melkein heti. Niissä tilanteissa rva menettää kiintopisteensä ja unohtaa ryhtinsä, joka pitäisi sitä huimausta vähän kurissa. Selvisimme kumminkin pukuhuoneen, suihkun ja saunan kautta altaalle (muistimme jopa uimapuvut).

Tässä uimahallissa on 50 metrin allas, joka on oikein kiva. Rva ui altaan rauhallista tahtia muutaman kerran päästä päähän ja antoi muiden ohittaa (samaan aikaan vesipeto-ystäväni kauhoi kroolaajien puolella). Sitten niska ilmoitti ettei enää kestä. Rva siirtyi vesijuoksuun.

Vesijuoksun jälkeen ystäväni ehdotti, että menisimme vähäksi aikaa porealtaaseen istumaan. Tämähän sopi oikein hyvin. Alun uinnin jälkeen alkanut huono oli oli onneksi jo helpottanut, ja istuimme sitten poreiden ja tsiljoonan muun kylpijän keskellä.

Lopuksi menin vielä polskuttelemaan kellukkeen (se läpyskä, joka laitetaan käsien alle) kanssa, mikä osoittautuikin paljon niskaystävällisemmäksi kuin ilman kelluketta uiminen. Pelkkä jaloilla potkiminen on yllättävän raskasta, ehkä nuukahtaneet reisilihakseni tämän uintitavan parissa hieman heräsivät!

Uinnin jälkeen olikin oikein raskasta nousta ylös altaasta. Kävimme kokeilemassa tavallista saunaa ja höyrysaunaa. Rva tajusi ennen saunaan astumista, että rillit on parasta ottaa pois, muuten olisi vahingossa saattanut pyllähtää jonkun syliin!

Kotiin rva pääsi kuin pääsikin, siellä oli odottamassa eteisen lattialla puuhasteleva Naakka, joka kiljaisi iloisesti, kun äiti tuli kotiin. Äidin sylissä saattoi piipahtaa, ainakin kahden sekunnin ajan. Sitten oli pakko jatkaa jotakin kiinnostavaa, kuten lipaston kulman jyrsimistä.

Naakka on muuten oppinut tunkemaan sormensa rva:n suuhun, kun rva sanoo "näytä suu". Tarkoitus oli opettaa Naakka osoittamaan omaa tai toisen suuta, mutta minkäs sille voi, jos vaihtoehtona on yrittää tarttua toista kielestä ja nipistellä ikenistä (ja nauraa voitonriemuisena)...

Seuraavan  kerran rva on luultavasti menossa uimaan kahden viikon kuluttua. Pieni haaste on nyt keksiä jotakin säännöllistä tekemistä niille lopuille tiistai-päiville. Jotakin ajatusta rva:lla on, mutta kirjoittelen siitä myöhemmin, mikäli saan vietyä suunnitelmani käytännön tasolle.


Tämä vesilintunen uiskentelee jossakinpäin Espoon rantoja, keväällä 2012. Rva on juuri järjestelemässä sen aikaisia valokuvia!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys