Päivitystä whiplash-tilanteeseen
Olenpa tässä jo pitkään miettinyt, että niskani tilannetta pitäisi jälleen tarkastella. Vaikka tällainen meta-ajattelu tuntuu nykyisessä elämäntilanteessa (vauvalle vaatteita --> vauvalle ruokaa --> vahdi vauvaa --> taas ruokaa --> nukkumaan ym.) vähän vaikealta, sitä on hyvä ajoittain tehdä.
Rva on nyt kotona Naakan kanssa. Tarkoituksena olisi löytää päiväkotipaikka jostain suhteellisen läheltä loppuvuodesta, sellainen osa-aikainen. Olemme alustavasti sopineet puolison kanssa, että rva on kotona niin kauan kuin sellainen löytyy (on pakkokin, sillä pitkät ja hankalat matkat vesittävät idean työnteosta, jos niskan "kantokyky" menee työmatkoihin).
Niska itse voi tällä hetkellä kohtalaisesti. Kuntoutuksen tilanne on suunnilleen tämä:
-käyn n. kerran kuukaudessa Ortonissa sopivalla fysioterapeutilla yksityisesti
-lisäksi käyn hierojalla muutaman viikon välein (yksityisesti, kuinkas muuten)
-hoitava lääkäri puuttuu edelleen
Niska...
- En saa edelleenkään tehdä niskaliikkeitä, mutta lapa- ja olkapääliikkeitä kyllä
- Teen jumppaliikkeitä n. 5 kertaa viikossa, ala- ja yläselkää vuorotellen.
- Kipuja voisi olla vähemmänkin.
- Huimaus on jo hieman helpottanut.
- Ongelmia näön, kuulon ja esimerkiksi nielun kohdalla esiintyy aiempaa harvemmin.
- Oikea käsi on uusi treenikohteeni.
Edellisestä listasta näkyy, kuinka rva:n whiplash on kyllä tasoittunut viidessä vuodessa, mutta kuinka uskomattoman kauan tällainen osittainenkin toipuminen tämän vamman kohdalla kestää. Paraneminen on yksilöllistä, mutta rva toivoo, että toipuminen jatkuisi tästä eteenpäinkin.
Työ
- Olin työkoleilussa kuusi viikkoa tammi - helmikuussa. Kokeilu onnistui ihan hyvin (10h/viikko).
- Tarkoitukseni olisi tehdä edes muutama työjuttu hoitovapaan aikana.
- Syksyn suunnitelmat työn suhteen ovat vielä auki, rva haluaisi kyllä tehdä jotakin, mikäli kunto kestää.
- Jaksamista on pakko miettiä, kun kroppa ja mielikin asettavat omat rajoituksensa.
Tällaisia kohtia rva:n listassa on tällä hetkellä. Ongelmana kuntoutuksen ja monen muunkin asian kanssa on, että rva on vauvan hoidon kanssa niin puhki (pääasiassa onnellisesti puhki), ettei energiaa meinaa muuhun riittää.
Tästä pääsemmekin pohdintaan, että jospa vammaa ei olisi. Luultavasti on ihan normaalia keskittyä vauvan kanssa lähinnä vauvaan eikä koko ajan järjestellä tulevaa. Vammaisella henkilöllä ei useinkaan ole tällaista mahdollisuutta. Asioita on pakko suunnitella ja järjestellä, jotta elämä jotenkin sujuisi.
Hullua on sekin, että rva:n täytyy rajoittaa tiettyjen asioiden järjestelyä, koska liiallinen kontakti byrokraattisten tahojen kanssa käy raskaaksi mielenterveydelle. Siksi rva ei jaksa hakea muun muassa fysiatrian polin asiakkaaksi, rahoitusta tämänhetkiselle kuntoutukselleen tai selvittää, mitä se osatyökykyisyys oikeasti tarkoittaa.
Kuitenkin, moni asia on Niskasilla ihan hyvin ja järjestyksessä. Monet asiat voisivat olla huonommin, ja sairastuneita henkilöitä voisi olla perheessä enemmänkin. Nyt on onneksi vain yksi, rva, joten pärjäämme tällä hetkellä.
Niskaset ajelevat tänään katsomaan Naakan isomummia - toivottavasti pesueemme ei väsytä häntä liikaa!
Rva on nyt kotona Naakan kanssa. Tarkoituksena olisi löytää päiväkotipaikka jostain suhteellisen läheltä loppuvuodesta, sellainen osa-aikainen. Olemme alustavasti sopineet puolison kanssa, että rva on kotona niin kauan kuin sellainen löytyy (on pakkokin, sillä pitkät ja hankalat matkat vesittävät idean työnteosta, jos niskan "kantokyky" menee työmatkoihin).
Niska itse voi tällä hetkellä kohtalaisesti. Kuntoutuksen tilanne on suunnilleen tämä:
-käyn n. kerran kuukaudessa Ortonissa sopivalla fysioterapeutilla yksityisesti
-lisäksi käyn hierojalla muutaman viikon välein (yksityisesti, kuinkas muuten)
-hoitava lääkäri puuttuu edelleen
Niska...
- En saa edelleenkään tehdä niskaliikkeitä, mutta lapa- ja olkapääliikkeitä kyllä
- Teen jumppaliikkeitä n. 5 kertaa viikossa, ala- ja yläselkää vuorotellen.
- Kipuja voisi olla vähemmänkin.
- Huimaus on jo hieman helpottanut.
- Ongelmia näön, kuulon ja esimerkiksi nielun kohdalla esiintyy aiempaa harvemmin.
- Oikea käsi on uusi treenikohteeni.
Edellisestä listasta näkyy, kuinka rva:n whiplash on kyllä tasoittunut viidessä vuodessa, mutta kuinka uskomattoman kauan tällainen osittainenkin toipuminen tämän vamman kohdalla kestää. Paraneminen on yksilöllistä, mutta rva toivoo, että toipuminen jatkuisi tästä eteenpäinkin.
Työ
- Olin työkoleilussa kuusi viikkoa tammi - helmikuussa. Kokeilu onnistui ihan hyvin (10h/viikko).
- Tarkoitukseni olisi tehdä edes muutama työjuttu hoitovapaan aikana.
- Syksyn suunnitelmat työn suhteen ovat vielä auki, rva haluaisi kyllä tehdä jotakin, mikäli kunto kestää.
- Jaksamista on pakko miettiä, kun kroppa ja mielikin asettavat omat rajoituksensa.
Tällaisia kohtia rva:n listassa on tällä hetkellä. Ongelmana kuntoutuksen ja monen muunkin asian kanssa on, että rva on vauvan hoidon kanssa niin puhki (pääasiassa onnellisesti puhki), ettei energiaa meinaa muuhun riittää.
Tästä pääsemmekin pohdintaan, että jospa vammaa ei olisi. Luultavasti on ihan normaalia keskittyä vauvan kanssa lähinnä vauvaan eikä koko ajan järjestellä tulevaa. Vammaisella henkilöllä ei useinkaan ole tällaista mahdollisuutta. Asioita on pakko suunnitella ja järjestellä, jotta elämä jotenkin sujuisi.
Hullua on sekin, että rva:n täytyy rajoittaa tiettyjen asioiden järjestelyä, koska liiallinen kontakti byrokraattisten tahojen kanssa käy raskaaksi mielenterveydelle. Siksi rva ei jaksa hakea muun muassa fysiatrian polin asiakkaaksi, rahoitusta tämänhetkiselle kuntoutukselleen tai selvittää, mitä se osatyökykyisyys oikeasti tarkoittaa.
Kuitenkin, moni asia on Niskasilla ihan hyvin ja järjestyksessä. Monet asiat voisivat olla huonommin, ja sairastuneita henkilöitä voisi olla perheessä enemmänkin. Nyt on onneksi vain yksi, rva, joten pärjäämme tällä hetkellä.
Niskaset ajelevat tänään katsomaan Naakan isomummia - toivottavasti pesueemme ei väsytä häntä liikaa!
Taas kerran "Aliisa" nostaa hattua kun tällaisia asioita tuodaan esille kaunistelematta, mutta toisaalta myös ylenpalttisesti dramatisoimatta. Toisin sanoen: sellaisina kuin ne ovat. Tästä tosiaan huomaa, että jos asioita tarkastelee lyhyellä aikavälillä, ne polkevat paikoillaan. Mutta kun malttaa katsoa aikaa riittävän pitkän välimatkan kera, muutoksia voi huomata. Ja niin paljon kuin isomummia (tai itselleni) mummia tunnen, taitaa Naakka toimia energian lisääjänä :)
VastaaPoistaRva kiittää :) Joo, tässähän on monta kohtaa, jotka ovat muuttuneet helpommiksi, ja sitten on niitä, joissa on parantamisen varaa :) Koen treenaamisen mielenkiintoisena, kun edistystä edes vähän syntyy, ja oikean käden treenaaminen on ihan hauskaa, kun se on oikeasti uusi kohde. Aiemmin minulla ei ole ollut lupaaa siihenkään. Jotenkin olen niin "kuivakka" persoona, että näen asiat selkeämpinä, kun kirjoitan niistä listan :D Isomummivierailu meni myös hienosti, luulen että hän piti vierailustamme. Naakalla oli myös siellä vähän vaihtelua, ettei aina tarvitse olla ihan samassa paikassa. Juttelu entisistä ajoista herätti ajatuksia myös rva:ssa, esimerkiksi vauvojen hoidon arkipäivä on aika samanlaista, olipa sitten 1950-luku tai 2010-luku!
VastaaPoistaOlipa mukava löytää kohtalotoveri :) Itselläni on päättynyt eläkkeeseen tuo "kierrätys" eripaikkoihin toteamukseen, että kipuni on kroonistunut. 13 vuotta kesti taisteluni ja yrittämiseni pysyä työelämässä mukana..
VastaaPoistaToivon sydämestäni, että sinun kohdalla toipuminen täydellisesti tapahtuu- kirjoituksen perusteella olet kuitenkin vielä nuori! Tsemppiä sinulle!!