Eläinlääkärillä ja eläinmeditaatiossa

Aikuiset Niskaset sekä eläkeläispariskuntamme Nasu ja Matilda tekivät eilen retken eläinlääkärille. Nasun kanssa retki on muodostunut puolivuosittaiseksi perinteeksi. Kevättalvella Nasu asioi eläinlääkärillä operaatiossa, jossa häneltä poistettiin patti alavatsasta.

Nyt vika huomattiinkin ensimmäisenä Matildalla. Harjatessa turkkia irtosikin vähän liikaa selän takaosasta, ja iho oli alkanut hilseillä. Matildalle varattiin aika. Parin päivän päästä huomasin myös samanlaisen mysteerialueen Nasun selässä. 

Eilen molemmat visiteerasivat eläinlääkärillä, sillä samalla ja tutulla, jolla aina käymme. Eksoottisten eläinten, kuten marsujen asiantuntijoita on Suomessa vähän, ja tämä yksi on alansa huippuja. Hänellä on myös erityisen välittävä asenne eläimiin, mikä on ensisijaisen tärkeää.

Eläinlääkärillä meni oikeastaan ihan hyvin. Loisista ei ollut kummankaan turkissa kyse, mikä on hyvä asia. Saimme ohjeeksi lisätä biotiinin marsujen ruokavalioon kuukaudeksi. Ongelmakohtia kannattaa myös harjata säännöllisesti, niin irtonaiset karvat ja kuollut iho lähtevät pois.

Kuukauden päästä tutkitaan sieni-infektion mahdollisuus, mikä kuitenkin on oireiden perusteella aika pieni. Jatkamme siis biotiinilla. Se on kissoille ja koirille tarkoitetussa tablettimuodossa, joten marsuille se murskataan tomaatin päälle (jossa ennestään on päivittäinen c-vitamiinijauhe). Hyvin on siitä huolimatta kelvannut!

Niskaset itse olivat reissun ja sitä edeltävän päivän jäljiltä illalla tosi väsyneitä. Naakka meni onneksi nukkumaan pidemmittä puheitta klo 8.30. Aamulla hän on muuten alkanut herätä 7.30 ja on herätessään aika itkuinen. Se saattaa johtua esimerkiksi hampaista tai päiväkodin tuomasta elämänmuutoksesta. 

Kolin-matkasta alkaa olla jo aikaa. Nytpä kerron siis eläinmeditaatiosta, johon osallistuin matkalla ja josta lupasin täällä kertoa. Eläinmeditaatio oli jännä kokemus, vaikka yhden kerran perusteella ei päässytkään ihan perille asiasta.

Joka tapauksessa, menimme illalla navettaan (melkein samassa tilassa sijaistsi tallikin). Aloitimme tilanteen rauhallisella hengityksellä. Sitten saimme valita eläimen, jonka luokse menisimme. Hakeuduin ensiksi vuohen ja hevosen väliin. (puoliso valitsi lampaan). 

Minä päädyin hevoseen, koska tilanne eteni siten, että kolmas meditaatioon osallistunut henkilö päätyi vuoheen. Toisaalta minua kiinnosti hevonen, kun satun myös pelkäämään niitä vähän. Tämä hevonen osoittautui rauhallisuutta herättäväksi otukseksi. 

Sitten eläinten kanssa alettiin jutella äänettömästi. Siltä kysyttiin itse valittu kysymys. Sitten yritettiin saada selville, mitä eläin haluaa vastata. Tuntui vähän kummalliselta, mutta keskittyminen eläimeen ja tilanteeseen tuli tätä kautta luontevasti. Silittelin hevosta koko ajan. 

Sitten piti saada selville eläimen lempiruoka, äänettömästi tietenkin. Se tuntui kenties vieläkin kummallisemmalta. Siinä sivussa tilanteessa tuli kuitenkin oltua hyvin tietoisesti läsnä, sehän meditaation tarkoitus kai on. 

Harjoituksen loputtua olo oli hyvä ja rauhallinen. Olin oikein tyytyväinen, että kokeilin.