Lapsellisen haasteita niskavamman kanssa

Niskaset ja erityisesti rva ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hyvin moni asia lapsen ja whiplashin kanssa on saatu luistamaan. Erityisen onnellinen rva on siitä, että rattaiden työntäminen on onnistunut eikä päinvastoin, kuten rva ennen Naakan syntymää pelkäsi.

Vaikeinta oli oikeastaan alussa, Naakan pikkuvauva-aikana. Silloin itkeskelevä, hyvin vähän päivisin nukkuva Naakka tahtoi olla ainoastaan rva:n tai jonkun muun sylissä. Oli vaikeaa, kun Naakkaa piti aina joko kanniskella tai hyssytellä sylissä tai rintarepussa. Niska oli koetuksella.

Rintarepun kanssa en oikeastaan koskaan kyennyt liikkumaan kotoa muualle. Lähdin välillä, esim. jotakin ystävää vastaan, mutta paino olkapäissä ja niskassa kävelyn, seisomisen ja ympäristön ärsykkeiden kanssa aiheutti kovan huimauksen ja huonon olon. 

Tilanne helpotti, kun Naakka alkoi viihtyä myös vaunuissa. 

Tänään iso haaste on löytää sopiva aika niskatreenille. Onneksi salilla käynti on nyt mahdollista, se on helpottanut tilannetta. Myös  kotona pitäisi päivittäin venytellä ja liikutella rintarankaa, mutta Naakka ei oikein anna sellaiseen tilaisuutta. Kun hän on illalla mennyt nukkumaan, venyttelen yleensä jonkin verran. Selkä ja niska kertovat, että pitäisi venytellä enemmän.

Mikäli Naakkaa täytyy erikseen nukuttaa tai juottaa pinnasängyssä, ei se onnistu rva:lta kovin hyvin. Kolin-matkalla Naakka nukkui todella levottomasti, ja rva:n yläselkä meinasi todella "kuolla", kun Naakkaa piti pitää sängyssä paikoillaan, että tämä olisi malttanut käydä nukkumaan. Asennossa ei ollut mitään ergonomista.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että yli 11-kiloisen Naakan pitkäaikainen kanniskelu ei onnistu rva:lta kovin hyvin. Välillä myös nostaminen syöttötuoliin ja sieltä alas on vaikeaa. Onneksi Naakasta on tullut erittäin avulias ja hän osaa jo kiivetä rattaisiin melkein itse - silloinkin kun ei olla lähdössä ulos!

Iso haaste välillä on 1-vuotiaan vauhdissa pysyminen, ei niinkään juokseminen vaan jaksaminen aamusta iltaan, kun selkää ja niskaa särkee koko ajan. Välillä on onneksi helpompia päiviä. 

Meidän reipas Naakkamme on muuten aloittanut tällä viikolla päiväkodin! Nyt hän on päivähoidossa neljättä päivää, hänen hoitoaikansa on viisi tuntia neljänä päivänä viikossa. Tähän asti Naakalla on sujunut päivähoidossa oikein hyvin.

Eilen Naakka aloitti myös päiväunet päivähoidossa. Hän oli kuin olikin nukkunut, vaikka nyt oli vuorostaan hoitotädiltä puutunut käsi, kun Naakkaa oli vähän pitänyt pidellä paikallaan unien aluksi - kerrankin ei rva:lta :D 

Kotona Naakka viihtyy vähän enemmän rva:n sylissä kuin tavallisesti, se liittyy varmaan siihen, ettei äiti ole koko päivää Naakan kanssa. Rva ottaa tilanteesta kaiken irti, Naakka kun ei ole malttanut istua sylissä pitkään aikaan. Hänen pitäisi saada olla koko ajan liikkeellä. 

Aiemmin Naakka meni nukkumaan yhdeksältä. Tällä viikolla hän on ollut niin väsynyt, että olemme aikaistaneet nukkumaan menoa puoli yhdeksään. Katsotaan, josko hän nyt jaksaisi paremmin iltaan asti.