Vanhempainillassa sohvapaikalla
Tämäkin viikko on ollut kiireinen. Taistelen (ja jännitän) parhaillaan, miten niska kestää seuraavat kolme päivää (maanantaina pääsen viimein fyssarille). Edellisistä hieroja- ja fyssarikäynneistä on nyt kuukausi, mikä on ehdoton ennätysaika. En hae ennätyksiä, mutta kyllähän se helpottaa, kun ei ole niin sidottu noihin.
Meillä oli keskiviikkona Naakan ensimmäinen vanhempainilta. Yhteinen osuus kesti onneksi vain vähän aikaa, sillä niskani oli siinä tilassa, etten olisi kestänyt kovin kauan sitä matalalla puupenkillä istumista.
Yhteisen osuuden jälkeen siirryimme Naakan ryhmän tilaan, ja siellä kerrottiin päiväkodin toiminnasta sekä pienten ryhmän käytännöistä. Niitä oli ihan mielenkiintoista kuulla - Naakka tuntuu olevan hyvässä hoidossa.
Paljon keskustelua herätti sokeri. Sokeria on ruuassa, jota tarjotaan lapsille (esim. kaakaot, kiisselit ym.) Paikalla oli muutama vanhempi, joka ei halunnut, että syntymäpäivätarjoiluissa on sokeria jne. Keskustelua sohvalta puolimakaavassa asennossa kuunteleva rva (muut istuivat pöydän ääressä) päätteli, että keskustelu oli viime aikoina vallinneen keskustelun maininkeja (sen, kun joku äiti iltapäivälehdistössä puhui liiallisesta sokerista päiväkotien välipaloissa iltapäivälehdistössä ja juttu levisi sosiaaliseen mediaan).
Naakka, 1v. 4kk. saa meidän puolestamme syödä sokeripitoisia ruokia päiväkodissa. Meillä kotona ei herkkuja juurikaan ole tarjolla (minä en ole makean ystävä), joten kohtuus säilyy. Olemme ajatelleet Naakan suhteen kohtuus kaikessa -linjaa. Täydellinen kieltäminen kun voi johtaa täydelliseen vastustamiseen.
Torstaina eli eilen minä kävin työpaikalla sopimassa työpäivistäni ja -tehtävistäni. Työaikani tulee olemaan 12 - 16 tuntia viikossa eli 12 jos niska ei kestä ja 16 jos kestää. Olen työpäivinäni sen ajan töissä kun Naakka on tarhassa.
Odotan kyllä innolla tätä paluuta työelämään. Työllistetyn elämäähän se on, mutta rva:lle tilanne, jossa pääsee niin lähelle työelämää kuin se tällä hetkellä on mahdollista. Tehtäväni eivät paljon viime talvesta poikkea; jotakin, joka on täysin omaa alaani ja jotakin, jossa voin oppia vähän uutta. Kivaa!
Keskiviikkona kävin muuten salilla, kun olin vienyt Naakan päiväkotiin. Tein siellä niska-selkä-hartiat-virtuaalijumpan. Luulen, että se pelasti hieman tilannettani. Jos tänään löytyy sopiva väli, voisin mennä kokeilemaan, josko saisin taas vähän lisäaikaa ja -jaksamista.
Tänään valmistaudumme viikonloppuun, joka tulee olemaan vauhdikas. Minulla on sekä lukioaikaisten ystävieni vuosittainen tapaaminen että serkun ja hänen miehensä häät. Henkisesti odotan kumpaakin, iloista tilaisuutta ja fyysisesti koitan pinnistellä seuraavien päivien läpi - sellaista elämä kroonisen niskavamman kanssa on.
Meillä oli keskiviikkona Naakan ensimmäinen vanhempainilta. Yhteinen osuus kesti onneksi vain vähän aikaa, sillä niskani oli siinä tilassa, etten olisi kestänyt kovin kauan sitä matalalla puupenkillä istumista.
Yhteisen osuuden jälkeen siirryimme Naakan ryhmän tilaan, ja siellä kerrottiin päiväkodin toiminnasta sekä pienten ryhmän käytännöistä. Niitä oli ihan mielenkiintoista kuulla - Naakka tuntuu olevan hyvässä hoidossa.
Paljon keskustelua herätti sokeri. Sokeria on ruuassa, jota tarjotaan lapsille (esim. kaakaot, kiisselit ym.) Paikalla oli muutama vanhempi, joka ei halunnut, että syntymäpäivätarjoiluissa on sokeria jne. Keskustelua sohvalta puolimakaavassa asennossa kuunteleva rva (muut istuivat pöydän ääressä) päätteli, että keskustelu oli viime aikoina vallinneen keskustelun maininkeja (sen, kun joku äiti iltapäivälehdistössä puhui liiallisesta sokerista päiväkotien välipaloissa iltapäivälehdistössä ja juttu levisi sosiaaliseen mediaan).
Naakka, 1v. 4kk. saa meidän puolestamme syödä sokeripitoisia ruokia päiväkodissa. Meillä kotona ei herkkuja juurikaan ole tarjolla (minä en ole makean ystävä), joten kohtuus säilyy. Olemme ajatelleet Naakan suhteen kohtuus kaikessa -linjaa. Täydellinen kieltäminen kun voi johtaa täydelliseen vastustamiseen.
Torstaina eli eilen minä kävin työpaikalla sopimassa työpäivistäni ja -tehtävistäni. Työaikani tulee olemaan 12 - 16 tuntia viikossa eli 12 jos niska ei kestä ja 16 jos kestää. Olen työpäivinäni sen ajan töissä kun Naakka on tarhassa.
Odotan kyllä innolla tätä paluuta työelämään. Työllistetyn elämäähän se on, mutta rva:lle tilanne, jossa pääsee niin lähelle työelämää kuin se tällä hetkellä on mahdollista. Tehtäväni eivät paljon viime talvesta poikkea; jotakin, joka on täysin omaa alaani ja jotakin, jossa voin oppia vähän uutta. Kivaa!
Keskiviikkona kävin muuten salilla, kun olin vienyt Naakan päiväkotiin. Tein siellä niska-selkä-hartiat-virtuaalijumpan. Luulen, että se pelasti hieman tilannettani. Jos tänään löytyy sopiva väli, voisin mennä kokeilemaan, josko saisin taas vähän lisäaikaa ja -jaksamista.
Tänään valmistaudumme viikonloppuun, joka tulee olemaan vauhdikas. Minulla on sekä lukioaikaisten ystävieni vuosittainen tapaaminen että serkun ja hänen miehensä häät. Henkisesti odotan kumpaakin, iloista tilaisuutta ja fyysisesti koitan pinnistellä seuraavien päivien läpi - sellaista elämä kroonisen niskavamman kanssa on.
Kommentit
Lähetä kommentti