Loppuviikon selkäjumi
Selkäni kipeytyi viime torstaina oikean lavan alapuolelta. Kipu alkoi nopeasti säteillä myös oikeaan kylkeen. Kyseessä ei ole minulle "normaali" kipupaikka, vaan sellainen, joka yllättäen kipeytyy. Kipukynnykseni on aika korkea, mutta tätä piti jo varoa.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin karmeaan kipuun, joka säteili tuosta kohdasta koko kylkeen ja tuntui myös hengittäessä. Nousin varovasti ylös ja kävelin vähän aikaa. Sitten alkoi heikottaa ja pyörryttää ja lopulta lensi laatta, ihan siitä kivusta johtuen.
Otin Burana 600 -tabletin ja yritin mennä takaisin nukkumaan. Olinkin nukahtanut, päättelin, kun aamulla heräsin.
Kipu ja ällöttävä olo jatkuivat koko lauantain, ja kaiken mahdollisen kanssa piti varoa. Normaalin lihaskivun kestää, mutta kun jumittunut kohta painaa sopivaa hermoa (näin päättelin), kipu menee sietämättömän puolelle.
Seuraava yö meni melko hyvin, vaikka hyvää asentoa oli vaikea löytää. Sunnuntaina eli eilen olo oli jo parempi. Se oli jo oikeastaan niin hyvä, että uskaltauduin menemään salille. Salilla tein liikkeitä varoen, mutta tuntuu siltä, että kaiken kaikkiaan pieni jumppa oli selälle hyväksi. Nyt kipu tuntuu enää vähän kyljessä.
Tämä episodi herätti rva:n huomaamaan, kuinka ikävänkin selkäkrampin kestää, kunhan se ei vain ole sellaisessa kohdassa, joka liittyy suoraan whiplashiin ja sen jälkivaikutuksiin! Totesin heti perjantai-yönä puolisolle, että tämä on joku ihan normaali kramppi, niskavammani ei siis ole pahentunut!
Vaikka niskavammani todennäköisesti oli tai on tässä, minussa elää edelleen pelko, että joku jo helpommaksi mennyt ongelma palaa takaisin. Kukaanhan ei voi minulle luvata, etteikö sellaista tapahtuisi.
Pelko numero yksi on ehdottomasti huimaus. Nykyisellään huimaa lähinnä paikallaan seisoessa ja jos joutuu istumaan pidemmän aikaa. Kukapa haluaisi palata tilanteeseen, jossa huimasi maatessa, istuessa ja seisoessa ja jossa kävely onnistui vain lyhyitä matkoja. Välillä oli vaikeuksia päästä huoneesta toiseen. Paljon on tultu eteenpäin.
Viikonloppuna meillä kasattiin huonekaluja Naakan isoisän avustuksella. Isoisästä oli iso apu, kun kasaamisessa on hyvä olla kaksi ihmistä ja yhden vähintäänkin Naakan kanssa. Naakka ei oikein tykännyt, kun ei päässyt siihen huoneeseen, jossa hyllyjä kasattiin.
Nyt ovat valmiina rva:n vaatekaappi ja meidän sängyn pääty. Tänään olisi tarkoitus siirtää rva:n vaatteet Naakan huoneesta uuteen kaappiin ja Naakan vaatteet lipastosta (ex-hoitopöytä) rva:n entiseen vaatekaappiin.
Sängyn päätykin on ihana! Olemme koko suhteemme ajan nukkuneet runkopatjoilla, joilla nukumme nykyäänkin, mutta pääty tuo sänkyyn jotenkin "ryhdikkään" ja pysyvämmän olemuksen. Lukuvalot ovat vielä harkinnan alla, kuten aina jokin asia meillä.
Kasaamatta on vielä Pieni hylly leluhylly Naakan huoneeseen. Isoin urakka on nyt tehty, vaikka tavarat ovatkin vielä hujanhajan. Naakan huoneeseen pitäisi myös kiinnittää seinälle yksi taulu, ehkäpä saamme sen tällä viikolla tehtyä.
Hiekkalaatikolla meillä on viikonloppuna käyty runsaasti. Mukavaa alkanutta viikkoa!
Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin karmeaan kipuun, joka säteili tuosta kohdasta koko kylkeen ja tuntui myös hengittäessä. Nousin varovasti ylös ja kävelin vähän aikaa. Sitten alkoi heikottaa ja pyörryttää ja lopulta lensi laatta, ihan siitä kivusta johtuen.
Otin Burana 600 -tabletin ja yritin mennä takaisin nukkumaan. Olinkin nukahtanut, päättelin, kun aamulla heräsin.
Kipu ja ällöttävä olo jatkuivat koko lauantain, ja kaiken mahdollisen kanssa piti varoa. Normaalin lihaskivun kestää, mutta kun jumittunut kohta painaa sopivaa hermoa (näin päättelin), kipu menee sietämättömän puolelle.
Seuraava yö meni melko hyvin, vaikka hyvää asentoa oli vaikea löytää. Sunnuntaina eli eilen olo oli jo parempi. Se oli jo oikeastaan niin hyvä, että uskaltauduin menemään salille. Salilla tein liikkeitä varoen, mutta tuntuu siltä, että kaiken kaikkiaan pieni jumppa oli selälle hyväksi. Nyt kipu tuntuu enää vähän kyljessä.
Tämä episodi herätti rva:n huomaamaan, kuinka ikävänkin selkäkrampin kestää, kunhan se ei vain ole sellaisessa kohdassa, joka liittyy suoraan whiplashiin ja sen jälkivaikutuksiin! Totesin heti perjantai-yönä puolisolle, että tämä on joku ihan normaali kramppi, niskavammani ei siis ole pahentunut!
Vaikka niskavammani todennäköisesti oli tai on tässä, minussa elää edelleen pelko, että joku jo helpommaksi mennyt ongelma palaa takaisin. Kukaanhan ei voi minulle luvata, etteikö sellaista tapahtuisi.
Pelko numero yksi on ehdottomasti huimaus. Nykyisellään huimaa lähinnä paikallaan seisoessa ja jos joutuu istumaan pidemmän aikaa. Kukapa haluaisi palata tilanteeseen, jossa huimasi maatessa, istuessa ja seisoessa ja jossa kävely onnistui vain lyhyitä matkoja. Välillä oli vaikeuksia päästä huoneesta toiseen. Paljon on tultu eteenpäin.
Viikonloppuna meillä kasattiin huonekaluja Naakan isoisän avustuksella. Isoisästä oli iso apu, kun kasaamisessa on hyvä olla kaksi ihmistä ja yhden vähintäänkin Naakan kanssa. Naakka ei oikein tykännyt, kun ei päässyt siihen huoneeseen, jossa hyllyjä kasattiin.
Nyt ovat valmiina rva:n vaatekaappi ja meidän sängyn pääty. Tänään olisi tarkoitus siirtää rva:n vaatteet Naakan huoneesta uuteen kaappiin ja Naakan vaatteet lipastosta (ex-hoitopöytä) rva:n entiseen vaatekaappiin.
Sängyn päätykin on ihana! Olemme koko suhteemme ajan nukkuneet runkopatjoilla, joilla nukumme nykyäänkin, mutta pääty tuo sänkyyn jotenkin "ryhdikkään" ja pysyvämmän olemuksen. Lukuvalot ovat vielä harkinnan alla, kuten aina jokin asia meillä.
Kasaamatta on vielä Pieni hylly leluhylly Naakan huoneeseen. Isoin urakka on nyt tehty, vaikka tavarat ovatkin vielä hujanhajan. Naakan huoneeseen pitäisi myös kiinnittää seinälle yksi taulu, ehkäpä saamme sen tällä viikolla tehtyä.
Hiekkalaatikolla meillä on viikonloppuna käyty runsaasti. Mukavaa alkanutta viikkoa!
Huimauksen vaikutusta normaaliin elämään ei voi vähätellä. Minullakin se aktivoituu pelkästä nopeasta liikkeestä, valoista tai varjoista näkökentässä ja on suurin este itsenäiselle liikkumiselle kodin ulkopuolella. Lisäksi nälkä (matalat verensokerit) oireilee heikotuksena ja huimauksena ja todellakin myös pitkällään ollessa voi huimata!
VastaaPoistaKolarinukke, minulla huimaus aktivoituu ihan samoista jutuista. Tänään viimeksi huimasi, kun kävin vähän vaateostoksilla. En vieläkään välillä meinaa pärjätä kaupoissa, kauppojen valaistuskin on usein niin kummallinen ja voimakas. Minua huimasi makuuasennossa parisen vuotta siitä, kun sain niskavamman. Ongelma ilmeni aina sillä kyljellä maatessa, missä niskavammakin on. Lepääminen ei ollut silloin todellakaan helppoa. Toivottavasti sinun huimauksesi helpottaa edes pitkän ajan kuluessa.
Poista