Tytöt ja pojat: vaatteet

Eräänä keväisenä aamuna 4,5 vuotta sitten minulle selvisi, että lapseni on tyttö. Olin tuolloin synnytyssalissa. Toisena loppukesän aamuna 1,5 vuotta sitten sain kuulla, että olen pojan äiti. Silloin olin puolestaan leikkaussalissa, minulle oli juuri tehty sektio.

Nykyään vaikuttaa harvinaiselta, ettei lapsen sukupuolta haluta saada selville etukäteen. Kävin läpi kaikki normaalit ultrat, joissa todettiin kaiken olevan kunnossa. Rakenneultrassa ilmoitin heti alkuun, etten halua kuulla lapsen sukupuolta.

Miksi en? No, minulle oli tärkeää, että vauva saa olla edes vatsassa ihan vain vauva, ei tyttö tai poika. En halunnut alkaa sukupuolikoodittamaan lastani etukäteen. Minulle oli tärkeää saada lapsi, ei muuta.

Sattuman kautta (hihii) perheeseen tuli yksi lapsi kumpaakin sukupuolta. Erityisesti, kun esikoinen oli pieni, pyrin välttämään röyhelöitä, pinkkiä ja sen sellaista. En yksinkertaisesti pitänyt sellaisesta. Minulla ei ollut koskaan haavetta "prinsessanukesta", vaikka tyttäreni toki nähtiin vauvana välillä mekossakin...ja osa vaatekappaleista on ollut juurikin sitä pinkkiä ja kukallista.

Poikani kohdalla suuntaus oli samankaltainen...hänellä oli päällään jonkin verran sinistä, autokuviota tms., moni oli kyllä peritty isosiskolta. Touhilla on aika paljon esimerkiksi oranssia, keltaista ja vihreää.

Touhi käyttää toistaiseksi oikein onnellisena isosiskon yöhaalareita (oikein paljon pinkkiä) ja myös vaaleanpunaisia bodyja, housuja ja sukkia, kaikki siskolta perittyä.

Vaateratkaisut ovat tähän saakka noudattaneet käytännöllistä linjaa: kun hankin uutena, minulla on enemmän päätösvaltaa. Silloin meille tulee kirkkaita värejä, eikä niinkään valmiiksi sukupuolikoodattuja väri- ja kuviovalintoja (niitä on muuten nykyään kaupat pullollaan)

Käytettyjä vaatteita tulee meille tuttavilta ja kirppareilta. Ne käytetään väristä riippumatta, en tykkää turhasta tekstiilijätteestä, joten on hyvä, ettei tarvitse aina ostaa uutta.

Kaikki tämä toimi...kunnes: Homma on sujunut suunnitelmieni mukaan aina näihin päiviin saakka. Joskus alkusyksystä Naakka pisti stopin unisex-äidilleen. Hän ilmoitti, ettei käytä enää mitään poikamaisia vaatteita.

Eihän Naakka asiaa kokonaan päätä, hän käyttää, tosin pitkin hampain, useitakin vaatteita, jotka eivät ole hänen makunsa mukaisia. Näihin kuuluu esim. talvihaalari, jossa ei ole "tyttöjen värejä". Yksi jos toinenkin vaatekappale menee kuitenkin päälle, koska äiti määrää.

Rva toimi kuten toimi, tuloksena oli 4-vuotias, jonka lempiasioita ovat pinkit röyhelöt (myös muun väriset röyhelöt käyvät), glitter, punainen kaikissa sävyissään sekä vaatekappaleet, jotka sisältävät kaikkia edellä mainittuja asioita.

Rva tyytyy tällä hetkellä kompromissiin: vaatekaappi on "punastunut" vaiheittain, ja unelma myös pikkuveljelle menevästä puvustosta kokonaisuudessaan on täytynyt supistaa "edes joku vaate menee onneksi kiertoon" -unelmaksi.

Kuulostelin myös mielenkiinnosta, mistä nyt tuulee. Osa on (ehkä) tyttöyteen kuuluvaa, väitän kuitenkin suuren osan tulevan kaverimaailmasta. Korvaani on pitkin syksyä särähtänyt, kun Naakka on kertonut, kuinka se ja se tyttö on moittinut hänen vaatteitaan poikamaisiksi...

Kyse ei ole edes mistään monsterikuoseista, vaan vaatteista, jotka eivät ole mekkoja, hameita, pinkkejä tai kimaltelevia, huh!

Asia hukkui joulukiireisiin, mutta koska kyse ei ole yhdestä tai kahdesta kerrasta, aikoo rva ottaa asian puheeksi. Mielestäni noin pienten ei kuulu vahtia toistensa vaatteita, ei todellakaan. Tärkeää on kaveri, ei vaate.

Naakan päiväkodin aikuiset ovat taitavia pedagogeja, toivottavasti he ottavat asian hyvin. En hae äärimmäistä sukupuolineutraaliutta, vaan "liukumavaraa" ja sitä, että jokin muu olisi tärkeämpää kuin se, mitä 4-vuotiaalla tytöllä tai pojalla on yllään.