Mainio ikä!
Jälleen viime viikonloppuna sain todeta, että neljä (lähes viisi) vuotta on sitten mainio ikä! Toki 36 on aivan yhtä mainio ;) , mutta ehkäpä en ala tässä arvioida itseäni ja ikäni erinomaisuuksia. Neljävuotias on meillä, kukapa muukaan kuin Naakka.
Pari päivää sitten Naakka katseli vauvakirjaansa. Hän on aina tykännyt sen selaamisesta. Eniten kiehtovat kuvat minusta ison vatsan kanssa, ultrakuva sekä kuva vastasyntyneenä. Noina hetkinä kiitän itseäni, että olen jaksanut väsätä vauvakirjoja, vaikka en erityinen askarteluihminen olekaan.
Naakka tiedostaa ja pohtii jo paljon. Kuluneina kuukausina hän on pohtinut syntymänsä lisäksi muun muassa kuolemaa, Jumalaa, Jeesusta sekä dinosauruksia, zombeja unohtamatta. Pyrin vastaamaan hänen kysymyksiinsä siten, etten anna aina kaikkeen ihan lopullista vastausta (en toki osaisikaan). Se jättää pohdinnalle tilaa.
Sunnuntaina teimme melkein ex tempore -retken Tallinnaan. Menomatkan kuljimme Vikingillä, ja otimme hytinkin, jotta lepääminen onnistuisi. Päätimme syödä laivalla kevyesti, sillä tarkoitus oli suunnata Tallinnassa Olde Hansa -ravintolaan.
Olde Hansa on mukava paikka. Se on nimittäin keskiaikainen ravintola, ja siellä on mahdottoman hyvät ruuat ja -palvelu. Naakka oli tosin alussa kauhuissaan - hän on melko herkkä, ja säikähti hämärää ja kynttilöitä. Lähes koko ravintola on valaistu pelkillä kynttilöillä.
Pikkuhiljaa Naakkakin tottui, ja kun oli suostunut maistamaan riistamakkaroita, pitikin niistä valtavasti. Kun jälkiruuaksi sai lettuja, kokemus oli mainio. Naakka vielä kysyikin tarjoilijalta, miksi täällä valaistaan kynttilöillä. Hän sai vastauksen kysymykseensä.
Sitten seurasikin se matkan osuus, joka ei ollut suunniteltu. Kelloa katsoessamme (eihän keskiaikaisessa ravintolassa tietenkään voi räplätä kännykkää) totesimme, että voi helvata, laiva lähtee vartin päästä!
Laivaannousu oli jo loppunut, joten ainakin nyt se keskiaikaan eläytyminen oli mennyt nappiin. Lisäksi totesimme, että uudenaikainen automme seilaa parhaillaan kohti Helsinkiä, toisin kuin me itse.
Menimme satamaan selvittämään tilannetta. Eihän siinä auttanut muu kuin varata liput seuraavasta paatista. Sinänsä odottelua satamassa ei kertynyt kuin tunti, ja Naakkakin saatiin tyytyväiseksi Kinder-munalla.
Kotimatka sujuikin Eckeröllä, joka osoittautui ihan yhtä käteväksi laivaksi. Leikkipaikka oli tosin pienempi, ja lapset yliväsyneen vilkkaita (laiva oli satamassa vasta yhdeksän aikoihin). Me itse selvisimme kotiin kymmeneksi ja nukkumaan ihan järkevään aikaan.
Mutta, takaisin Naakkaan. Hänen kanssaan on tosi mukava matkustaa. Mitään vauva-arsenaalia ei enää tarvita mukaan, hän kävelee itse, ja syö ravintoloiden lastenannoksia. Naakkaa ei myöskään tarvitse vahtia silmä kovana metrin päästä joka sekunti, riittää, että istuu leikkipaikan lähistöllä tsekkaamassa.
Naakka on myös kiinnostunut näkemästään ja nauttii, kun ollaan matkalla. Hän huomasi Tallinnassa kaupunginmuurin, tornit ja vanhat rakennukset. Myös laiva on Naakan mielestä valtavan mielenkiintoinen paikka.
Ainoa, mikä ei mennyt ihan nappiin, oli lepo, vaikka sen rva osasi jo arvatakin. Ehkäpä torkahdin hytissä hetkeksi, kun korva tottui vierestä kuuluvaan tauottomaan papatukseen ;)
PS. auto kävi siis Tallinnassa kahdesti, ja palautui maanantaiaamuna :D
PPS. Naakka (ja hänen seuralaisensa Nalle-Kalle) pääsi Ville Viikingin halaukseen - oli kuulemma parasta risteilyssä!
PPPS. Olde Hansan hujanaolut on erittäin hyvää!
Pari päivää sitten Naakka katseli vauvakirjaansa. Hän on aina tykännyt sen selaamisesta. Eniten kiehtovat kuvat minusta ison vatsan kanssa, ultrakuva sekä kuva vastasyntyneenä. Noina hetkinä kiitän itseäni, että olen jaksanut väsätä vauvakirjoja, vaikka en erityinen askarteluihminen olekaan.
Naakka tiedostaa ja pohtii jo paljon. Kuluneina kuukausina hän on pohtinut syntymänsä lisäksi muun muassa kuolemaa, Jumalaa, Jeesusta sekä dinosauruksia, zombeja unohtamatta. Pyrin vastaamaan hänen kysymyksiinsä siten, etten anna aina kaikkeen ihan lopullista vastausta (en toki osaisikaan). Se jättää pohdinnalle tilaa.
Sunnuntaina teimme melkein ex tempore -retken Tallinnaan. Menomatkan kuljimme Vikingillä, ja otimme hytinkin, jotta lepääminen onnistuisi. Päätimme syödä laivalla kevyesti, sillä tarkoitus oli suunnata Tallinnassa Olde Hansa -ravintolaan.
Olde Hansa on mukava paikka. Se on nimittäin keskiaikainen ravintola, ja siellä on mahdottoman hyvät ruuat ja -palvelu. Naakka oli tosin alussa kauhuissaan - hän on melko herkkä, ja säikähti hämärää ja kynttilöitä. Lähes koko ravintola on valaistu pelkillä kynttilöillä.
Pikkuhiljaa Naakkakin tottui, ja kun oli suostunut maistamaan riistamakkaroita, pitikin niistä valtavasti. Kun jälkiruuaksi sai lettuja, kokemus oli mainio. Naakka vielä kysyikin tarjoilijalta, miksi täällä valaistaan kynttilöillä. Hän sai vastauksen kysymykseensä.
Sitten seurasikin se matkan osuus, joka ei ollut suunniteltu. Kelloa katsoessamme (eihän keskiaikaisessa ravintolassa tietenkään voi räplätä kännykkää) totesimme, että voi helvata, laiva lähtee vartin päästä!
Laivaannousu oli jo loppunut, joten ainakin nyt se keskiaikaan eläytyminen oli mennyt nappiin. Lisäksi totesimme, että uudenaikainen automme seilaa parhaillaan kohti Helsinkiä, toisin kuin me itse.
Menimme satamaan selvittämään tilannetta. Eihän siinä auttanut muu kuin varata liput seuraavasta paatista. Sinänsä odottelua satamassa ei kertynyt kuin tunti, ja Naakkakin saatiin tyytyväiseksi Kinder-munalla.
Kotimatka sujuikin Eckeröllä, joka osoittautui ihan yhtä käteväksi laivaksi. Leikkipaikka oli tosin pienempi, ja lapset yliväsyneen vilkkaita (laiva oli satamassa vasta yhdeksän aikoihin). Me itse selvisimme kotiin kymmeneksi ja nukkumaan ihan järkevään aikaan.
Mutta, takaisin Naakkaan. Hänen kanssaan on tosi mukava matkustaa. Mitään vauva-arsenaalia ei enää tarvita mukaan, hän kävelee itse, ja syö ravintoloiden lastenannoksia. Naakkaa ei myöskään tarvitse vahtia silmä kovana metrin päästä joka sekunti, riittää, että istuu leikkipaikan lähistöllä tsekkaamassa.
Naakka on myös kiinnostunut näkemästään ja nauttii, kun ollaan matkalla. Hän huomasi Tallinnassa kaupunginmuurin, tornit ja vanhat rakennukset. Myös laiva on Naakan mielestä valtavan mielenkiintoinen paikka.
Ainoa, mikä ei mennyt ihan nappiin, oli lepo, vaikka sen rva osasi jo arvatakin. Ehkäpä torkahdin hytissä hetkeksi, kun korva tottui vierestä kuuluvaan tauottomaan papatukseen ;)
PS. auto kävi siis Tallinnassa kahdesti, ja palautui maanantaiaamuna :D
PPS. Naakka (ja hänen seuralaisensa Nalle-Kalle) pääsi Ville Viikingin halaukseen - oli kuulemma parasta risteilyssä!
PPPS. Olde Hansan hujanaolut on erittäin hyvää!
Kommentit
Lähetä kommentti