Väsytyksen väsytys
Rva lysähti juuri voipuneena nojatuoliin...väsymys. Meillä on ollut paljon kaikenlaista aktiviteettia viime aikoina, viikonloputkin kuluvat puuhatessa askareita, joita ei muulloin kerkeä tehdä. Kivaa on ollut paljon, vierailuja ja retkiä varsinkin.
Yleensä rva alkaa väsyä vähän jälkijunassa. Eilen tuntui jo väsyneeltä. Tänään tajusin, että on kertakaikkisesti otettava rauhallisemmin. Koska Naakka valvotti minua yöllä (tuli viereen ja potki tasaisin väliajoin juuri kun olin kerennyt torkahtaa), olin entistä väsyneempi.
Kun väsyn paljon, on minulle luontainen reaktio ahdistua. Väsymyksen ja ahdistuksen raja on häilyvä, ja useimmiten olen todennut, että ahdistukseni on stressiä ja väsymystä. Siihen auttaa...hidastaminen, mikäli se on mahdollista.
Tänään oli, vaikka työlääksi meni kuitenkin. Hidastelin aamupalan ja aamupesun kanssa. Pyykit oli helppo laittaa kuivumaan hidastellen, kun Touhi terrorisoi jokaista vaihetta. Kerran hän kaatoi kuivaustelineen kokonaan, ja pelästyi. Olin vähän vahingoniloinen
Ulos, apteekki- ja kauppa-asioita hoitamaan mentiin vasta puoli kahdeltatoista. Nukkumaan Touhi meni vähän vaille yksi. Päiväunien ajan tein...hmm...jotakin. Ainakin luin vähän kirjoja.
Päiväunien jälkeen ei ollutkaan enää mahdollisuutta hidastella, sen jälkeen on ollut tavallisen tiukkaa arkitoimintaa. Olo ei ole pirtein mahdollinen, mutta fiilis on parempi kuin esimerkiksi eilen.
Eilen kävimme muuten Touhin kanssa ekaa kertaa jumpassa. Sellainen järjestetään tässä lähellä ja vieläpä maksuton, eli ei kun menoksi! No, meinasimme myöhästyä heti kättelyssä, kun Touhin vatsa innostui toimimaan kolme minuuttia vaipanvaihdon jälkeen...
Huh, siellä jumpassa piti aikuistenkin jumpata ( :D ) Tuli ihan hiki, ja tänään on reidet & pakarat kipeitä (en edes muista, missä kohdassa jälkimmäisiä treenattiin). Jumppa oli "satujumppa", eli liikkeissä edetiin tarinan mukaan.
Alussa Touhi oli suoraan sanotuna kauhuissaan. Hän käyttäytyi alkulämmittelyn ajan kuin tyypillinen suomalainen mies, eli seisoi tuppisuuna, kun olisi pitänyt tanssia sambaa! Pikkuhiljaa hän kuitenkin lämpeni jumpalle, ja lopussa irtosi hymykin.
Aiomme ehdottomasti osallistua seuraavanakin maanantaina, mikäli rva toipuu siihen mennessä väsymyksestään. On mukavaa, että tällaisia aktiviteetteja järjestetään niin lähellä - tämä jumppapaikka sijaitsee 150 metrin päässä asunnostamme.
PS: Sain viimeinkin kirjastosta "Hammaskeiju" - romaanin (Eve Hietamies), ja lähinnä kai lukisin sitä koko ajan, jos saisin päättää tekemiseni päivän mittaan itse.
Yleensä rva alkaa väsyä vähän jälkijunassa. Eilen tuntui jo väsyneeltä. Tänään tajusin, että on kertakaikkisesti otettava rauhallisemmin. Koska Naakka valvotti minua yöllä (tuli viereen ja potki tasaisin väliajoin juuri kun olin kerennyt torkahtaa), olin entistä väsyneempi.
Kun väsyn paljon, on minulle luontainen reaktio ahdistua. Väsymyksen ja ahdistuksen raja on häilyvä, ja useimmiten olen todennut, että ahdistukseni on stressiä ja väsymystä. Siihen auttaa...hidastaminen, mikäli se on mahdollista.
Tänään oli, vaikka työlääksi meni kuitenkin. Hidastelin aamupalan ja aamupesun kanssa. Pyykit oli helppo laittaa kuivumaan hidastellen, kun Touhi terrorisoi jokaista vaihetta. Kerran hän kaatoi kuivaustelineen kokonaan, ja pelästyi. Olin vähän vahingoniloinen
Ulos, apteekki- ja kauppa-asioita hoitamaan mentiin vasta puoli kahdeltatoista. Nukkumaan Touhi meni vähän vaille yksi. Päiväunien ajan tein...hmm...jotakin. Ainakin luin vähän kirjoja.
Päiväunien jälkeen ei ollutkaan enää mahdollisuutta hidastella, sen jälkeen on ollut tavallisen tiukkaa arkitoimintaa. Olo ei ole pirtein mahdollinen, mutta fiilis on parempi kuin esimerkiksi eilen.
Eilen kävimme muuten Touhin kanssa ekaa kertaa jumpassa. Sellainen järjestetään tässä lähellä ja vieläpä maksuton, eli ei kun menoksi! No, meinasimme myöhästyä heti kättelyssä, kun Touhin vatsa innostui toimimaan kolme minuuttia vaipanvaihdon jälkeen...
Huh, siellä jumpassa piti aikuistenkin jumpata ( :D ) Tuli ihan hiki, ja tänään on reidet & pakarat kipeitä (en edes muista, missä kohdassa jälkimmäisiä treenattiin). Jumppa oli "satujumppa", eli liikkeissä edetiin tarinan mukaan.
Alussa Touhi oli suoraan sanotuna kauhuissaan. Hän käyttäytyi alkulämmittelyn ajan kuin tyypillinen suomalainen mies, eli seisoi tuppisuuna, kun olisi pitänyt tanssia sambaa! Pikkuhiljaa hän kuitenkin lämpeni jumpalle, ja lopussa irtosi hymykin.
Aiomme ehdottomasti osallistua seuraavanakin maanantaina, mikäli rva toipuu siihen mennessä väsymyksestään. On mukavaa, että tällaisia aktiviteetteja järjestetään niin lähellä - tämä jumppapaikka sijaitsee 150 metrin päässä asunnostamme.
PS: Sain viimeinkin kirjastosta "Hammaskeiju" - romaanin (Eve Hietamies), ja lähinnä kai lukisin sitä koko ajan, jos saisin päättää tekemiseni päivän mittaan itse.
Kommentit
Lähetä kommentti