Kun pitää nollata välillä...tai oikeastaan koko ajan

Meillä ei oikein tällä hetkellä kerkeä olla harrastuksia. Itse asiassa ihmettelen, miten jollakin kerkeää olla. Näkemystäni "sumentaa" varmaankin, että olen vanhempi 8-vuotiaalle, jonka koko vapaa-aika menee koulupäivistä toipumiseen.

Tällä hetkellä, vastoin kuin koko syksynä, Naakalla on hyvä "flow" koulunkäyntiin. Silti hän ylikuormittuu, mikä täytyy kotona (ja koulussa) huomioida ihan kaikessa. Resepti on kaikkialla sama - ennakoiminen.

Lisäksi, kun Naakka tulee koulusta, hänen täytyy "sulkeutua kuoreensa" noin tunniksi. Silloin aikuisen täytyy olla paikalla, mutta mielellään toisessa huoneessa. Relattuaan Naakka haluaa tavata jonkun kaverin tai sitten ei. Myös viikonloput otamme pääasiassa rauhallisesti. 

Ennakointia voi tehdä suullisesti selittämällä asiat monta kertaa päivässä etukäteen ja antamalla pääasiassa vain yhden ohjeen kerrallaan. Naakalla on myös apuna eräänlainen kuvallinen "kalenteri", johon voi laittaa esimerkiksi yhden tärkeän, tiettynä päivänä huomioitavan jutun.

Aikuisellakin pitää olla päivän struktuuri hallinnassa, mikäli aikoo ohjeita antaa. Tämä on usein raskasta, koska aina ei itselläkään olisi voimia olla kävelevä lukujärjestys. Työhistoriani sisältää tällaiseen työtehtäviä, mutta on eri asia hoitaa hommat työajalla ja levätä sen jälkeen kuin elää super-ennakoivasti koko ajan.

Kuitenkin, näin toimien myös Naakka on hieman rentoutunut, ja esimerkiksi isompien raivarien välillä voi olla viikkokin. Tukitoimet ovat alkaneet hyödyttää Naakkaa ja koko perhettä. Aikamoinen myrsky tämä on kuitenkin ollut.

Hassuimmalta (tai mikähän olisi sopiva termi) tuntuu, että erityislapsen vanhemmaksi tuleminen "kesken matkaa" tuntuu todella luontevalta. Asioilla, joita olen Naakassa vuosien mittaan havainnut, on nyt nimi...tai jos ei nyt ihan nimeä, niin vastaavanlaista löytyy muualtakin ja selviytymiskeinoja on.

Sinänsä ne asiat, jotka auttavat Naakkaa arjessa, ovat terveellisiä muillekin. On hyvä joskus miettiä, millä tavalla ympärillämme oleva ärsykemaailma rasittaa erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, ja miten sen aiheuttama stressi on hyvä tiedostaa.

Eräässä artikkelissa todettiin, ettei ole ainoastaan nepsy-piirteisen ihmisen velvollisuus sopeutua yhteiskuntaan, vaan myös yhteiskunnan on sopeuduttava siihen, että on olemassa erilaisia ihmisiä. 

PS. Omat nollauskeinot arkemme keskellä ovat vielä hieman hakusessa - luultavasti tulen kirjoittamaan tästä enemmän lähitulevaisuudessa.

PPS. Hakusessa on myös nuoremman lapseni huomioiminen, kun vanhempi vaatii tällä hetkellä niin paljon.

PPPS. Oma harjoittelujaksoni on sujunut tähän mennessä hyvin - olen tällä hetkellä elämässäni harjoitteluvaiheessa niin erityislapsen vanhemmuuden kuin ammattisuuntautumisenikin kanssa. Ei ihme, että välillä väsyttää.