tiistai 2. marraskuuta 2021

Ajatukset puolittain muualla - arjen realismia

Olen huomannut, että aikatauluni kokopäiväisenä opiskelijana sekä kahden lapsen äitinä on melko tiukka. Tiukaksi sitä ei tee ainoastaan se, että kaikki on aikataulutettu vaan se, että myös samaan aikaan pitää tehdä monenlaisia eri asioita.

Esimerkiksi tänään, eräs opiskelupalaveri ajoittui kello neljään. Se taas on aika, jolloin molemmat lapset ovat siirtymätilanteessa, eli koulusta ja päiväkodista kotiin. Onnistuin hölkkäämään Touhin kanssa kotiin oikeaan aikaan.

Samaan aikaan Naakka oli onneksi sellaisella tuulella, että suostui jäämään yksin kotiin, kun hain Touhin. Koulu kuormittaa Naakkaa aika tavalla, ja olen huomannut, että hän tarvitsee läsnäoloa ja kuuntelua heti ip:stä palattuaan.

No, tällä kertaa Naakka halusi kaverin kanssa ulos. Olihan se kiva palaveerata, kun selvitti Naakan uloslähtöä, mukaan otettavia tavaroita ja tapaamispaikkaa kaverin kanssa. Kun sain Naakan ovesta ulos, ovikello soi jälleen.

Tällä kertaa siellä oli Touhin kaveri - ei kun anteeksipyyntö palaverin muille osallistujille ja uutta tilannetta selvittämään. Sain onneksi Touhin ja kaverin ovesta ulos loppupalaverin ajaksi.

Tämä on minulle suoraan sanottuna vähän noloa. Satun olemaan se ainut, jolla on lapsia, enkä haluaisi antaa kuvaa, että minut täytyy huomioida jotenkin erityisesti. Järjestän niin paljon "lapsettomia" palaverihetkiä kuin pystyn, mutta aina se ei ole mahdollista.

Seikka, joka harmittaa minua ehkä enemmän, on, etten stressaavassa tilanteessa ole kunnolla läsnä oikein missään. Kun opiskelen, mietin jo osaksi käytännön asioita kuten perheen aikatauluja, ruuanlaittoa ja sen sellaista. Kun olen perheen kanssa, mietin osaksi opiskelujuttuja.

Ehkäpä ei pitäisi olla aina niin ankara itselle. Aika moni sukupolvi on varmaankin kasvanut ruuhkavuosieläjien huomassa, eikä siitä sen hullumpaa lopputulosta ole tullut. Pitäisi olla tyytyväinen, että pystyy olemaan läsnä ainakin jonkin verran joka päivä.

Tänään söin päivällistä kaksin Touhin kanssa, ja juttelimme mukavia juttuja. Eilen puuhastelimme Naakan kanssa asua koulun Halloween-pukeutumispäivää varten (se oli tänään). Heräsin ajoissa, jotta ehtisin maalata Naakan naaman aamusella ennen töihin lähtöä. 

PS. Naakka halusi olla Halloween-pukujuhlissa "tyyppi, joka on saanut maaliroiskeita päälleen". Lopputulos oli todella hauska.

PPS. Huomennakin on varsin monivaiheinen päivä - sekä perheen että opiskelun suhteen. Toivottavasti muistan, missä minun täytyy milloinkin olla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Alkutalven mökkireissu

Uhmasimme erään ystäväni kanssa viikonloppuna alkutalvea ja siirryimme perjantaina mökille. Alkumatkani sujui jouhevasti junassa - on se ku...