Rouva Niskanen

Lapset olivat tällä viikolla luokkansa kanssa retkellä Nuuksiossa. Touhi palautui sieltä myöhään iltapäivällä, Naakan ikäiset eli isot jäivät telttailemaan yön yli.  Täytyy sanoa, että minua hieman jännitti Naakan telttaretki. Toisaalta, minun on myös hyväksyttävä, että 12-vuotiaani tekee asioita kodin ulkopuolella. Ainakin meillä pakattiin pitkään ja hartaasti, joten siitä se ei voinut jäädä kiinni. Olen ollut vuosien mittaan todella iloinen, että lapseni ovat päässeet sekä päiväkodin että koulun puolesta viettämään paljon aikaa luonnossa. Metsäretkiä ovat molemmat tehneet ihan pienestä asti.  Touhi palautui retkeltä klo 16 jälkeen . Kyselin, mitä kaikkea retkellä oli tehty ja mikä oli ollut mukavinta. Mukavimmaksi asiaksi T. kuvaili, että he olivat jääneet yhden aikuisen kanssa tekemään tulta nuotioon, kun muut olivat menneet leikkimään. Kahdeksanvuotiaani kertoi, että tulenteko oli ollut ihanan rauhallista. Oli ollut mukavaa lisätä puuta nuotioon ja nähdä, kun tuli syttyi. ...

Kuuntelin tänään aamuohjelmaa , jossa puhuttiin siitä, kuinka tekoäly on korvannut monenlaisia rutiinihommia. Siinä tuotiin esille mielenkiintoinen näkökulma, jota ei ole minunkaan mielestäni mietitty.  Nyt on aikuistumassa ja siirtymässä työelämään ensimmäinen sukupolvi, joka voi ottaa suoraan tekoälyn käyttöön (toki työtehtävästä riippuen). Heidän työuransa alkuajat tulevat olemaan erilaiset edellisten sukupolvien kanssa. Tähän asti työelämään on juurruttu nimenomaan aloittamalla rutiinitoimenpiteiden toistosta ja arvioinnista, mikä meni hyvin ja missä pitää parantaa. On myös ollut mahdollista nähdä eritasoisia tai muuten erilaisia työn tuloksia. Nyt monessa työpaikassa korvataan ihmisen työpanos tekoälyllä. Ei ole välttämättä tutkittu, minkätasoisia tuloksia sieltä tulee. Tällä hetkellä selvää on kuitenkin, että rutiinihommien tuotoksilla on uhkana muuttua toistensa kopioiksi. Olen toisaalta huolissani tekoälyn tekemän työn tuloksesta, lähinnä sen laadusta - joskus myös todenmu...

 Aika on taas kulunut viikon eteenpäin. Tähän viikkoon on mahtunut todella paljon kaikenlaista: Sunnuntaina yllätyin toden teolla, kun nousin ylös. Lapset olivat hakeneet minulle valkovuokkoja lähimetsästä. Lähtö ja paluu olivat sujuneet niin hiljaa, etten todellakaan ollut herännyt kumpaankaan. Lisäksi, lasten isä oli hankkinut minulle lahjan, joka oli ollut toiveissa pitkään - majakkalyhdyn. Siis sellaisen, johon laitetaan tuikku (ledi riittää) sisään.  Kun päivällä keittiömme muuttui "Ristorante Hemulinoksi", olin jo todella iloisesti yllättynyt. Lapset muuten valmistivat pasta carbonaran ihan ilman apua. No, kävin kippaamassa spagettivedet pois. Oli ihanaa astua valmiiseen pöytään. Kai se on myönnettävä, että äidit, minäkin, ovat tärkeitä <3  Lounaan valmistuksen jälkeen lapset vetäytyivät jo omiin puuhiinsa. Me aikuiset lähdimme vielä käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli todella mukavaa käydä pitkän tauon jälkeen. Tuli taas inspiraatiot...

Minun on pitänyt monta kertaa kirjoittaa päivitystä lemmikkien kuulumisista. Se on vain jäänyt. Meillähän lemmikit vähenivät reippaasti, kun viimeinen gerbiili siirtyi talvella ajasta ikuisuuteen. Sen jälkeen puolisollani todettiin "hiiriallergia". Hän kävi siis allergiatesteissä. Näillä näkymin uusia hiirulaisia ei meille tule. Täytyy sanoa, että ikävöin gerbiileitä ja lemmikkijyrsijöitä. Lievitän ikävääni lueskelemalla facen jyrsijäryhmiä. Kun käyn eläinkaupassa hankkimassa akvaariojuttuja, tsekkaan aina läpi kaiken muunkin.  Nykyisellään meillä on akvaario, jossa on kaloja ja yksi sukarapu. Yksi siksi, että kongontetrat taisivat pistellä loput suihinsa, kun sukaravut tulivat meille poikasina. Leväsukarapuhan on isompi kuin muut lajit, mutta se ei ilmeisesti riittänyt. Onneksi nyt jäi edes yksi ainokainen. Akvaario on toipunut viime syksyn ja talven leväongelmasta. Hankin sinne useita nopeasti kasvavia kasveja, ja erityisesti vedensuosikki on täyttänyt tilaa upeasti. Vall...

Eilen oli merkittävä päivä , ei nyt ehkä kaikille (vaikka oli myös Eurooppa-päivä), mutta minulle ja perheelleni. Esikoisemme Naakka täytti kokonaista kaksitoista vuotta! Ihmeellistä, että perheessämme on niin iso lapsi. Naakka ei tietenkään jännittänyt ;) , mutta tuli kuitenkin herättämään minut 4.30, kun luuli, että kello on 7.00. Tässä kohtaa ei ehkä saisi mainita, mutta en tietenkään saanut enää unta sen jälkeen. Eilinen oli senmukainen. Naakka sai tänä vuonna useamman lahjan. Hän sai Squishmallow - pehmolelun, magneetti-rakennusosia, Pets-hahmoja... Yksi lahja oli ns. aineeton. Naakka pääsee kanssani kuntosalille siihen saakka, kun muutamme liian kauas kuntosalista. Kuntosali tarjoaa mahdollisuuden lapsi & vanhempi - käynteihin. Minä menen Naakan kanssa salille, eli 12-vuotias ei voi mennä sinne yksin. Saamme (tai Naakka saa) myös opastuksen "lajiin" ennen kuin pääsee aloittamaan.  En ole yhtään varma, innostuuko Naakka salilla käymisestä. Ainakin hän on nyt innostun...

Yllätyn yhä uudestaan kun huomaan, kuinka taitavia lapseni jo ovat. Heistä on jo ihan oikeasti apua kotitöissä. Alakoululaisille on jo hyödyllistä itselleenkin, että he osaavat tehdä asioita. Kaikki ei tietenkään vielä onnistu, eikä tarvitsekaan. Olen nyt johdonmukaisesti teettänyt lapsilla säännöllisesti kotitöitä, esim. roskien viemistä, vessan siivoamista, lattianpesua jne. Toisaalta haluan, että he oppivat, toisaalta olen kertonut heille, että nyt kun muutamme isompaan asuntoon, eivät aikuiset jaksa käydä kokopäivätöissä ja hoitaa kaikkea kotona. Meillä on myös kiukuteltu (niinhän minäkin teen, ainakin mielessäni, kun joudun tekemään jotakin ei niin mieluista). Olen sanonut, etten voi muuttaa asiaa mukavaksi, mutta se nyt yksinkertaisesti vain pitää tehdä ja vieläpä säännöllisesti. Meillä ei ole supersiistiä. Meillä ei myöskään ole aina superterveellistä, alusta alkaen tehtyä ruokaa. Meillä tulee tilanteita, joissa jokin kotityö, esim. pyykinpesu olisi pitänyt hoitaa jo aikapäivä...

 Pääsimme viikonloppuna juhlimaan kummipojan 3-vuotissynttäreitä. Lähisuku oli paikalla, ja ensikauhistuksen jälkeen (pienet raukat, kun ne aina herätetään päiväunilta tilanteeseen, jossa tupa on täynnä ihmisiä ;) ) kummipoika liittyi kyllä iloisena juhlijoihin. En voi muuta sanoa, kuin että olipas mukavaa, kun oli juhlat! Jo vähän isommat omat lapseni innostuivat myös leikkimään lahjaleluilla (muun muassa magneettirakennussarja). Oli myös hyvä, kun isot lapset saattoi välillä päästää keskenään pihaan ja liikkeelle. Kummilapsi (nuorin kummilapsistani) on älyttömän herttainen 3-vuotias. Hän tykkää ainakin juoksemisesta, laulamisesta ja kirjojen lukemisesta. Hänellä on toivottavasti edessä oikein hyvä ja mukava vuosi kolmevuotiaana :)  Tällä viikolla olen seurannut taimien kasvua ja kasvattanut puutarhainnostusta. Olen oikein tietoinen, että siitä tulee myös osaksi veemäistä, mutta myös ihanaa. Sää on vielä pirun kylmä, mutta toisaalta on vasta toukokuun alku. Minulla on nyt n...