Rouva Niskanen

Kaaduin vähän aikaa sitten pyörällä. Hiekkatiessä oli "sortunut" reuna, enkä reagoinut siihen tarpeeksi nopeasti. Tuloksena ei ollut mitään vakavaa - inhottavaa kuitenkin. Tuntui lievästi sanottuna ikävältä, kun puoliso kaapi hiekansiruja kyynärpään haavasta. Onneksi kuitenkin hoiti haavan. Jalkoihin, enimmäkseen reisiin, tuli mustelmia. Sanotaanko, etten nyt oikein voinut keikistellä juhannusreisilläni :D Ei ehkä olisi tullut muutenkaan niin tehtyä, sää oli aivan pirullisen kylmä ja koko ajan satoi. En ole sen jälkeen pyöräillyt. Se kyllä johtuu siitä, että olen ollut mökillä melkein koko ajan. Viimeksi palstalle piti ottaa trimmeri mukaan. Sen kanssa nyt ei sentään pyöräillä, niin kävelyksi meni. Tänään taidan mennä pyörällä. Kaupunkipyöräily ei ole muutenkaan minun kohdallani kovin "varmaa". Asumme sen verran keskeisessä paikassa, risteykset ovat isoja ja kaikenlaisten tie- ja muiden töiden takia pyöräily on vähintäänkin puikkelehtivaa. Olen silti edelleen siin...

En ole aikuisiällä kovin paljon pyöräillyt . Tosin parikymppisenä pyöräilin välillä kesätöihin.  Lapsuudessa ja nuoruudessa olin pyöräillyt paljonkin, sillä se oli ainut nopeampi keino päästä paikasta toiseen maaseudulla. Isoin syy nykytilanteeseen on niskavamma. Saatuani niskan retkahdusvamman ja oireiden jäädessä päälle, pyöräily ei onnistunut tasapaino-ongelmien ja kipujen takia, kuten ei onnistunut moni muukaan asia. Tilanne helpottui todella hitaasti. Nyt lapseni alkavat olla siinä tilanteessa, että pyöräily heidän kanssaan onnistuu pidemmällekin. Siksi olen tullut siihen tulokseen, että minunkin on syytä kokeilla. Sen lisäksi suunnitelmissani on työmatkapyöräily ensi syksynä. Kokeilin pyöräilyä uudestaan juurikin siellä maaseudulla. Sain perheenjäsenen mukaan, ja lähdimme peltolenkille pyörällä. Suoraan sanottuna minua pelotti, pysynkö edes tasapainossa :D Nyt jo naurattaa, mutta silloin ei. Seuraavan kerran kokeilin pyöräilyä kaupungissa. Se onkin paljon pelottavampaa. Pelk...