Rouva Niskanen

 Luin tällä viikolla jostakin , että 90-luvulla keskiluokkaisuuden symboleina olivat piano ja kirjahylly - siis kotona. Nykyään keskiluokkaisuudesta taas kertoo joogamatto. Huhhei, meillä on nämä kaikki :D Palataan ysärille. Meillä oli kotona sekä piano että kirjahylly - jälkimmäisiä oli itse asiassa enemmän kuin yksi. Kun vieraili tuttavien kodeissa, sieltä löytyi myös vastaavia. Osalla oli televisio siellä kirjahyllyssä. Sille oli oma paikkansa. Ihmisillä oli myös tietokirjasarjoja. Menee jo vähän sivuraiteille, mutta monilla oli kirjahyllyn osana viinakaappi. Hyllyn vitriiniosassa oli maljakoita ja muita hienoja esineitä. Sitten saattoi olla esimerkiksi matkamuistonukkeja. Muistan lapsuudesta, että kirjahyllyjä oli mukava katsella. Myöhemmin tuli romahdus. Pianoja taitaa saada edelleen vaikka ilmaiseksi. Kirjahyllyt ja fyysiset kirjat ovat myös poistuneet todella monelta. Ainakaan viime vuosikymmenellä ne eivät olleet ollenkaan muodikkaita.  Ongelma ei ehkä ole siinä, mitä ...

 Kun lukee (ei pitäisi) keskustelupalstoja tai mitä tahansa kommentointia, saa huomata, ettei nykylapsista/nuorista oikein pidetä ;) He ovat kertakaikkiaan vääränlaisia. Jos ajattelee vähääkään, niin tällainen ajattelu on ollut vallalla jo kivikaudella (tässä en tarkoita 1900-lukua vaan sitä oikeaa kivikauttta). Nykylapset istuvat nenä kiinni ruuduissa eivätkä sitten muuta tee. Entäs nykyvanhemmat...heillä ei ole juuri mikään hallussa, jonka takia ihmiskunnan kohtalo on vääjäämätön.Kun ammattilaista haastatellaan, nykyvanhemmat eivät osaa olla läsnä, asettaa rajoja, olla lähellä, antaa itsenäisyyttä ja mitä vielä. Itse väittäisin, että nykyvanhemmuuden kriteerit on nostettu niin korkeiksi, ettei jumankeuta voi olla töissä, koska silloin tulisi hakeneensa lapsen liian myöhään päiväkodista. Vanhemmaksi ei voi myöskään ruveta, koska ei jaksa taukoamatta leikkiä lapsen kanssa eikä saa myöskään valittaa, koska se kertoo, ettei välitä lapsestaan. Välillä ainakin itsestäni tuntuu , että ...

Nykylapsista ja -nuorista puhuttaessa nousevat usein esiin vain ongelmat. En väheksy ongelmia. Meillä on lisääntyvää lapsiperheköyhyyttä, lisääntyviä mielenterveysongelmia ja vaikka mitä. Silti en haluaisi liittyä ennen oli kaikki paremmin -kuoroon. Muistan oman lapsuuteni yleisistä keskusteluista jne., että meidän olisi pitänyt tehdä enemmän töitä kotitöistä alkaen ja katsoa oikein paljon vähemmän telkkaria. Meitä tyhmistivät sarjakuvat, liika sisälläolo ja se, että kaikki on meille liian helppoa.  Nykylapset taas...ne ovat "parisuhteessa" ruudun kanssa tai sitten parisuhteessa väärien sukupuolien jne. kanssa. Ne ovat toki itsekin suuntautuneet väärin. Ne eivät osaa leikkiä, ulkoilla, olla kavereiden kanssa...ne ovat ahdistuneita tai on muista mielenterveysongelmia jne. Minulla on kotonani alakouluikäisiä lapsia.  Meiltä löytyy oikein selkeä nepsy-lapsi. Kotoa löytyy myös ruudun suurkuluttajia (mikäli ei rajoiteta). Mutta, meillä on leikkiviä lapsia. Heidän ystävänsäkin lei...

Kuuntelin tänään aamuohjelmaa , jossa puhuttiin siitä, kuinka tekoäly on korvannut monenlaisia rutiinihommia. Siinä tuotiin esille mielenkiintoinen näkökulma, jota ei ole minunkaan mielestäni mietitty.  Nyt on aikuistumassa ja siirtymässä työelämään ensimmäinen sukupolvi, joka voi ottaa suoraan tekoälyn käyttöön (toki työtehtävästä riippuen). Heidän työuransa alkuajat tulevat olemaan erilaiset edellisten sukupolvien kanssa. Tähän asti työelämään on juurruttu nimenomaan aloittamalla rutiinitoimenpiteiden toistosta ja arvioinnista, mikä meni hyvin ja missä pitää parantaa. On myös ollut mahdollista nähdä eritasoisia tai muuten erilaisia työn tuloksia. Nyt monessa työpaikassa korvataan ihmisen työpanos tekoälyllä. Ei ole välttämättä tutkittu, minkätasoisia tuloksia sieltä tulee. Tällä hetkellä selvää on kuitenkin, että rutiinihommien tuotoksilla on uhkana muuttua toistensa kopioiksi. Olen toisaalta huolissani tekoälyn tekemän työn tuloksesta, lähinnä sen laadusta - joskus myös todenmu...