Rouva Niskanen

 Palasimme juuri neljän päivän reissulta Savosta. Olimme siellä pääasiassa tapaamassa sukulaisia. Yövyimme kolme yötä kylpylähotellissa, joten kerkesimme ainakin pulikoida sukuloimisen lisäksi. Nyt kelpaa "olla ja hengailla" taas tovin. Reissun tarkoitus olikin sukulointi, erityisesti se, että lapset näkisivät Savon-sukuaan. Se onnistui oikein hyvin - olimme kummassakin kyläpaikassa (kahtena eri päivänä) oikein kunnolla. Kotimatkalla piipahdimme melkein ex-tempore vielä yhteen paikkaan, T:n kummitädin mökille. Matkalla tuli tehtyä monenlaisia asioita. Pääsimme moottoriveneen kyytiin, tutustuimme metsästysaseisiin ja kuulimme metsästyksestä, kauko-ohjattaviin lennokkeihin, kalastushommiin...lapsille ja aikuisille tuli oikein paljon virikettä. Pullakahvit...no niitä tuli kyllä nautittua. Toisaalta, kerran-pari vuodessa on oikein hyvä kiitää kahvipöydästä toiseen :D Viimeiset kahvit ja makkaranpaistot tapahtuivat mökin pihalla olevassa kodassa, minkä koin itse hyvin tunnelmallis...

 Teimme perheen toisen aikuisen kanssa pienen retken keskiviikkona ja torstaina. Menimme Haikkoon. En ole koskaan yöpynyt Haikossa. Nyt sekin tuli koettua kartanohotellin puolella. Huone oli oikein mukavan autenttinen. Minusta on jännää yöpyä historiallisessa miljöössä. En kerennyt kovin syvällisesti tutustua Haikon historiaan, mutta käsitin, että se on pitkä. Muutenkin Suomen rannikot ovat olleet asutettuja jo niin pitkään, että historia ulottuu vielä paljon kartanoaikaa pidemmälle.  Kävimme syömässä, ja söimme liikaa :D Jaksoimme sentään vielä lähteä pienelle iltakävelylle puutarhaan. Ilta oli lämmin ja kävelyllä ollessamme alkoi sataa. Tuli sellainen alkukesän fiilis. Pieni pettymys oli, ettemme kerenneet päivällisen jälkeen enää uimaan, ja kylpylä olisi auennut seuraavana päivänä vasta klo 15. Jotenkin jaksoimme aamulla jälleen aamupalan, joka oli todella ihana. Eipä tullut nälkä pitkään aikaan. Koska välitöntä tarvetta kotiinpaluulle ei ollut, päätimme vielä vähän seikk...

Olen ollut aina sitä mieltä , että suomalaisen järvimaiseman voittanutta ei ole. Olen kuitenkin asunut jo yli puolet elämästäni lähellä merta. Se on kieltämättä muovannut minua. Ei sillä, että kohtaisin meren jatkuvasti - elän arjessani sisämaaelämää, vaikka meri on muutamien kilometrien päässä. Tänä kesänä olen sään salliessa (se on tosiaankin sallinut harvoin) ollut peräti kaksi kertaa merellisissä tunnelmissa. Ne kaksi kertaa ovat melkeinpä ne päivät, jolloin Helsingissä on ollut niin kaunis ilma, että sekä aurinko on paistanut että on ollut lämmin :D  Ensimmäinen oli illallisristeily perheen toisen aikuisen kanssa. Lapset jätettiin kotiin - heillä oli ukkinsa kanssa mitä luultavimmin hauskinta. Risteilyllä kuultiin salakuljettajista kieltolain aikaan ja syötiin hyvää ruokaa. Tuona iltana tuuli jonkin verran ja minulle tuli hivenen huono olo ravintolasalissa. Kun risteilyn loppupuolella nousimme kannelle, olo helpotti. Helsingin ja Espoon merimaisemat olivat kyllä upeat. Toisell...