Syyskuussa

Alkusyksy taitaa olla lempivuodenaikani. Olen yleensä energisimmilläni, kun vaihtuu. Olen lapsesta saakka tykännyt, kun koulut, harrastukset ja työt alkavat uudelleen kesätauon jälkeen. On myös kivaa, kun voi pukea syysvaatteita päälle.

Kotona olostakin voi taas luvan kanssa nauttia. Tämä on minulle aivan mainio juttu, sillä niska ei useinkaan salli kovin suurta osaa päivästä kodin ja paikallaanolon ulkopuolella. Kesällä tuntuu jotenkin rikolliselta olla sisällä ja sairastaa. 

Sitten ovat marjat: viinimarjat, mustikat ja nyt viimeksi puolukat. Kun olimme mökkireissulla saksalaisten vieraidemme kanssa, poimin ystäväni avustuksella yhteensä 6 litraa puolukoita. Enemmänkin olisi ollut, mutta kunto ei enää kestänyt. Omenoitakin olisi löytynyt enemmän kuin pystyimme tänne kaupunkiin tuomaan. 

Olen joutunut olosuhteiden pakosta keksimään, mitä kaikkea jännää pienessä kaupunkiasunnossa voi tehdä. Aiemmin vietin nimittäin paljon pienemmän osan päivästä kotona. 

Mitä minä sitten vapaa-ajallani teen, mikäli olo estää ulkoilun, mutta mahdollistaa rauhallisen puuhastelun sisätiloissa (olo, joka estää ulkoilun, on useimmiten huimaus ja niin kipeä niska, ettei askelia voi kamalasti ottaa, kun tärähdys sattuu)?

No,esimerkiksi hoidan meidän akvaariota ja marsuja, otan vieraita vastaan, luen, katson tv:tä, pelaan Nintendoa, siivoan...Kyllä minä tekemistä keksin. Liikkumisrajoituksissa ikävintä taitaa olla tietoisuus siitä, ettei pysty menemään ulos ja tietenkin se, että joutuu siirtämään kodin ulkopuolisia tapaamisia ja tehtäviä eteenpäin. 

Jos niska on niin kipeä, että oksettaa ja pyörryttää, niin silloin on vain parasta maata sängyssä tai sohvalla tekemättä mitään. Tällaiset hetket koen aika ahdistavina. 

Mutta mutta, pieniä tavoitteita minulla on tällekin syksylle ja tulevalle vuodelle. Kuntoutusjakso Ortonissa lienee nyt erittäin tärkeä, siihen pitääkin alkaa jo valmistautua.

Lisäksi haluaisin, että pystyisin mahdollisuuksien mukaan olemaan tänä vuonna edes hiukan mukana työelämässä - vaikka ihan täältä kotoa käsin. Tuntuu, että olen odottanut (pakon edessä) jo ihan liian kauan. 

Mitähän muuta...no, meillä on täällä iäkkäitä marsuja kaksin kappalein. Haluan tämän vuoden aikana perehtyä mahdollisimman hyvin vanhojen marsujen hoitoon, jotta nöpsyköillämme olisi mahdollisimman hyvä vanhuus. Tämä projekti alkaakin eläinlääkärikäynnillä, jonne heivaamme ensi viikolla molemmat vanhat varikset. On ilmennyt erinäisiä ongelmia, mutta toivomme, ettei mistään vakavammasta ole kyse.