Blogini
Blogini on nyt ollut toiminnassa loppuvuodesta 2011 alkaen. Blogin pito ei ainakaan kyllästytä - tuntuu että kirjoittamista olisi aina vähän enemmän kuin ehdin kirjoittaakaan.
Kun aloitin blogin, en oikeastaan tiennyt, millainen siitä mahdollisesti tulisi. Päätin, että blogini tyyli muotoutuu itsestään, ajan kanssa.
Olen myös huomannut, että blogini lukijamäärä on noussut hitaasti, mutta varmasti. Näin spesiaaliaiheinen blogi ei ole supersuosittu (eikä se ole tarkoituskaan), perheeni ja ystävieni lisäksi täällä käy kumminkin muitakin. Tämä on ollut minulle oikein positiivinen yllätys!
Mikä blogini tarkoitus sitten on? Kirjoitan ensinnäkin itseni takia. On varsin terapeuttista saada kaikenlaiset tapahtumat johonkin muistiin - ihan jo senkin vuoksi, että niitä kysytään minulta kerta toisensa jälkeen, kun aika kuluu ja kuntoutusprosessi etenee.
Toivon (ja tiedänkin), että blogini olisivat löytäneet myös sellaiset, jotka joutuvat elämään tämän sairauden tai sitten jonkin muun kroonisen sairauden kanssa. Ainakin itselleni virtuaalinen vertaistuki on todella tärkeä juttu, ja siksi käyn myös tuolla Niskafoorumilla säännöllisesti.
Aluksi pohdin myös, kirjoittaisinko lähinnä sairaudestani vai myös muusta. Päätin, että hieman muitakin aiheita sisältävä blogi sopii minulle jo siksikin, että pahimpina sairauspäivinä on hyvä, että voi käydä tsekkaamasta jostakin, että viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana on tehty muutakin kuin sairastettu!
Olen myös pyrkinyt merkitsemään ylös kaikki byrokratiaan, hoitoon pääsyyn ja kuntoutukseen liittyvät asiat blogiini - olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Pidän itse tätä tärkeänä, sillä mielestäni julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on aika hukassa kroonisten sairauksien hoidossa. Sairauden pitäisi olla tunnettu ja lyhytkestoinen - muuten alkavat vaikeudet.
Mutta mutta...mistä te, lukijat, haluaisitte minun kirjoittavan? Kirjoitusten aiheita saa myös vapaasti toivoa, sillä Niskaska temppuilevan niskansa kanssa ei aina välttämättä itse ymmärrä, mistä olisi tärkeää kirjoittaa.
Olisi myös kivaa, jos kävisitte jättämässä kommentteihin tai s-postiosoitteeseeni jonkinlaisen puumerkin itsestänne - kommenttien saaminen ja niihin vastaaminen on mielestäni oikein mukavaa.
Vähän samaisista lähtökohdista se minunkin blogini alkoi. Sellainen yleinen kaatopaikka, jonne sai kertoa elon ihanuudet ja kurjuudet, vaikkakin viime vuosina sitä ollaan vahvasti oltu siellä kurjuuden puolella. Ja vertaistuki oli myös yksi perusajatuksista, jos joku lukee ja toteaa, että hei tuotahan se minullakin on, niin tavoitteeni on täyttynyt. Lisäksi myös tämä nykyisen terveydenhuollon tila on korostunut minullakin, etenkin kun en siltä puolelta ole apua juuri saanut ilman määräyksiä työkkärin ja yksityissektorin suunnalta.
VastaaPoistaJatka vaan samaan malliin :)
Taisin löytää tänne, kun ihan omaa uteliaisuuttani katselin, että mistä minun blogiini on tultu. Ja edelleen pitää käydä täällä katsomassa, mitä sinulle kuuluu :)
VastaaPoistaAnna: Selvän teki, jatkan samaan malliin! Luulen, että kaikenlainen dokumentointi on tarpeen, kun on kyse vammoista, joita moni lääkäri ei tunne ja katsoo siksi oikeudekseen ilmoittaa, että kaikki on ihan normaalisti ;) Käyn blogissasi tosi usein!
VastaaPoistaHeli: Kiva että poikkeat :) Minäkin visiteeraan blogissasi, kun siellä on niin mielenkiintoisia juttuja elämästäsi Norjassa, jonka ilmiöistä ja omituisuuksista minullakin on hieman kokemusta.