Kuivaruualla
Meidän marsut menevät eläinlääkäriin vasta ensi viikolla, kun ks. ammattikunnalla tuntuu olevan meneillään varsinainen flunssa-aalto. Ripuloiva Nasu voi onneksi melko hyvin ja Nipsu-raukkakin pärjää, vaikka joutuukin elämään puolisonsa tavoin pelkällä kuivaruualla.
Nasua olen hoitanut jättämällä tuoreruuan pois, huolehtimalla nesteytyksestä, punnitsemalla ja tarkkailemalla ukkelin olotilaa. Tämä ripuli ei Nasun mielialaa näytä juuri haitanneen, ja nyt se peräpään tuotoskin alkaa jo vaikuttaa vähän normaalimmalta.
Yläkuvan toiminta on nyt kertakaikkisen kiellettyä - jääkaapin ruohopussi täytynee heittää menemään. Se on tuotu mökiltä, ja alkaa sitäpaitsi olla jo vähän vanhaa. Ehkä ne tämän kesän ruohot on nyt sitten syöty.
Sitten asiasta toiseen: minulla on kuntoutukseni (siis omatoimisen) kanssa pientä motivaatio-ongelmaa. Jonkinlainen orjapiiskuri pitäisi olla olemassa, joka pakottaisi minut säännölliseen harjoitteluun. Asiaa ei auta fyssari, joka sinänsä on hyvä ja kannustava, mutta ei ollenkaan tiukka.
"Ihan miltä susta nyt tuntuu...", oli hänen vastauksensa, kun kysyin, kuinka kauan näitä fyssarikäyntejä olisi syytä jatkaa. Minä haluaisin, että joku muu kerrankin arvioisi kuntoutustarpeen puolestani, kun sellainen kerran on kieltämättä olemassa. Ehkä asia selviää Ortonissa.
Viime päivinä olen nauttinut hyvistä syyssäistä, vaellellut ympäri naapurikortteleita ja miettinyt kaikenlaista. Mietittävää on paljon, joten onneksi niska on kestänyt. Tänään on onneksi viimein hieroja - hänkin on ollut viime aikoina varsin kiireinen.
Nasua olen hoitanut jättämällä tuoreruuan pois, huolehtimalla nesteytyksestä, punnitsemalla ja tarkkailemalla ukkelin olotilaa. Tämä ripuli ei Nasun mielialaa näytä juuri haitanneen, ja nyt se peräpään tuotoskin alkaa jo vaikuttaa vähän normaalimmalta.
Yläkuvan toiminta on nyt kertakaikkisen kiellettyä - jääkaapin ruohopussi täytynee heittää menemään. Se on tuotu mökiltä, ja alkaa sitäpaitsi olla jo vähän vanhaa. Ehkä ne tämän kesän ruohot on nyt sitten syöty.
Sitten asiasta toiseen: minulla on kuntoutukseni (siis omatoimisen) kanssa pientä motivaatio-ongelmaa. Jonkinlainen orjapiiskuri pitäisi olla olemassa, joka pakottaisi minut säännölliseen harjoitteluun. Asiaa ei auta fyssari, joka sinänsä on hyvä ja kannustava, mutta ei ollenkaan tiukka.
"Ihan miltä susta nyt tuntuu...", oli hänen vastauksensa, kun kysyin, kuinka kauan näitä fyssarikäyntejä olisi syytä jatkaa. Minä haluaisin, että joku muu kerrankin arvioisi kuntoutustarpeen puolestani, kun sellainen kerran on kieltämättä olemassa. Ehkä asia selviää Ortonissa.
Viime päivinä olen nauttinut hyvistä syyssäistä, vaellellut ympäri naapurikortteleita ja miettinyt kaikenlaista. Mietittävää on paljon, joten onneksi niska on kestänyt. Tänään on onneksi viimein hieroja - hänkin on ollut viime aikoina varsin kiireinen.
Kommentit
Lähetä kommentti