Kuntoutukseen

Tänään tulikin Ortonista puhelu, jossa he kutsuivat minut kuntoutukseen. Hienoa, kuntoutusviikko on nyt sitten marraskuun puolessavälissä (sain valita parista vaihtoehdosta, ja ensi kuun puoliväli tulee monestakin syystä vähän liian äkkiä).

Minä asun niin lähellä kuntoutuspaikkaa, että käyn siellä ihan täältä kotoa käsin. Kuntoutuksen yksityiskohdista saan kuulemma infoa etukäteen, joten kai sieltä jonkinlainen kutsukirje aikanaan tulee!

Heh, tämä onkin sitten ensimmäinen varsinainen whiplashiin liittyvä kuntoutus, ja aikaa onnettomuudesta on kulunut nyt melko tarkalleen 3 vuotta ja 7 kuukautta! Toivottavasti asialle nyt voidaan vielä tehdä edes jotakin...

Päässäni on viime aikoina risteillyt traumaattisia ajatuksia kuluneilta vuosilta - eräs juttu oli tapaus ensiapupolilta, jonne kiirehdimme puolisoni kanssa 1,5 vuotta sitten, kun olin oksentanut viikon, niska oli kipeä kuin mikä enkä oikein enää pysynyt pystyssä (nämä olivat niitä pahimpia niskaoireitani - edellinen vastaava kausi oli viime marraskuussa).

Toisin sanoen, oireet rupesivat olemaan jo niin dramaattisia, että tuntui fiksulta käydä polilla näyttäytymässä. Se oli virhe.

Polilla avuliaat hoitajat ilmoittivat että makuupaikkaa ei odotteluun järjesty, koska näytän pysyvän oikein hyvin tolpillani. Odotuspenkeillä ei myöskään saanut maata, vaikka tilaa olisi ollut! Ratkaisimme asian menemällä viereiseen, tyhjään käytävään, josta löytyi penkki, jossa makasin ja kävin välillä oksentamassa, huhhuh!

Lääkäri lakkasi kuuntelemasta oireistoani noin minuutissa, ilmoitti että käytän liian vähän Voltaren-kipugeeliä (tästä olen tainnut täällä kertoa ennenkin) ja että virtsakokeeni on puhdas, olen siis terve.

Tuo polikokemus oli niin kauhea, ettei minua sinne vastaisuudessa taida saada kuin pää kainalossa! Tuollaisista tilanteista olen saanut näitä traumoja, jotka tulevat ajoittain mieleen, vaikka nyt asiat näyttävät jo valoisammilta. Ehkä niitä uskaltaa nyt jo vähän päästää ajatuksiinsa ja käsitelläkin, kun pahin kriisivaihe alkaa olla takanapäin (ja uusia tietysti tulossa, mutta mitäs siitä).

Ai niin, Nasu kävi eläinlääkärillä lyhennyttämässä hammastaan ja sai muutoin terveen paperit. Syy Nipsukan karvojen nyppimiseen selvisi myös: virtsatietulehdus. Nyt Nipsu on antibioottikuurilla ja näyttäisi toipuvan hyvää vauhtia - ei siis enää akuutteja ongelmia!

Eilen Nipsukalla tosin oli ongelmia, kun kehtasimme tarjota sille vesimelonia tomaatin sijasta. Nipsu ei suostunut maistamaankaan - käveli vain häkkiinsä, nakkeli niskojaan ja alkoi klonksuttaa vesipulloa varsin mielenosoitukselliseen sävyyn.

Kommentit

  1. Loistavia uutisia kuntoutuksen suhteen! Minä vielä odottelen omiani...

    Ja tuo polireissu :P Minä jouduin hakeutumaan 5pv toisen kolarin jälkeen lantiokipujen vuoksi ambulanssilla sairaalaan ja kuulema eivät voineet kivut liittyä kolariin, kun siitä oli jo niin pitkä aika?!? Ja parhaillaan tässä harjoitan valitusta keskussairaalan päivystys- ja neuronpolien toiminnasta sairaalanjohtajalle. Potilasvahinkoilmoituskin on tehty...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys