Kaikenlaisia rättejä
Kuluneella viikolla olen tarvinnut toimintaa, ja viettänyt paljon aikaa pesten, viikaten ja järjestellen (eikä lopputulos edes tunnu näkyvän - pitäisiköhän meidän kaapeista nyt poistaa ovet...) Olen huomannut, että meillä on varsin kunnioitettava määrä erilaisia pyyhkeitä, rättejä ja riepuja
Suurin osa asuntomme tekstiileistä on käytössä, kun meillä ei järin suuria säilytystiloja ole - ihan hyvä niin. Tästä mansikkakuvioisesta olen kumminkin iloinen. Se on ensimmäinen itse ostamani astiapyyhe (itsenäistä asumistahan minulla on takana pienin keskeytyksin jo 15 vuotta).
Tämän kaulaliinan sain lahjaksi ystävältäni, ja olen erittäin mieltynyt tuohon kirkkaan oranssiin väriin. Tämä liina on siinäkin mielessä tärkeä, että se toimi pari vuotta sitten kantositeenä, kun niskani oikea puoli ei kestänyt edes käden kannattelua.
Entäpä sitten ne tärkeimmät tekstiilit. Nämä nuhjuiset, kaikenkirjavat pyyhkeet ovat eri vuosikymmenten muistoja aina 1950-luvulta lähtien. Ne ovat saaneet vielä yhden tehtävän marsujemme lämmikkeinä, pehmikkeinä ja kuivikkeina. Näitä ilman ei täällä pärjättäisi!
Minulla oli eilisestä lähtien täällä vierailija, jonka kanssa vietimme aikaa työn touhussa ja vierailimme Tropicariossa käärmeiden, liskojen ja sen sellaisten luona. Olin oikein iloinen, kun niska kesti vierailun (no, yhden kerran teki vähän tiukkaa).
Edellisenä iltana olin lähtenyt liikkeelle liian nopeasti hieronnan jälkeen, ja yläniskan hermosto teki aika vaikuttavan stopin - oli aikamoista tasapainottelua selvitä kaupungilta kotiin. Yö välissä taisi olla se tekijä, joka mahdollisti tämän päivän kulkemiset.
Suurin osa asuntomme tekstiileistä on käytössä, kun meillä ei järin suuria säilytystiloja ole - ihan hyvä niin. Tästä mansikkakuvioisesta olen kumminkin iloinen. Se on ensimmäinen itse ostamani astiapyyhe (itsenäistä asumistahan minulla on takana pienin keskeytyksin jo 15 vuotta).
Tämän kaulaliinan sain lahjaksi ystävältäni, ja olen erittäin mieltynyt tuohon kirkkaan oranssiin väriin. Tämä liina on siinäkin mielessä tärkeä, että se toimi pari vuotta sitten kantositeenä, kun niskani oikea puoli ei kestänyt edes käden kannattelua.
Entäpä sitten ne tärkeimmät tekstiilit. Nämä nuhjuiset, kaikenkirjavat pyyhkeet ovat eri vuosikymmenten muistoja aina 1950-luvulta lähtien. Ne ovat saaneet vielä yhden tehtävän marsujemme lämmikkeinä, pehmikkeinä ja kuivikkeina. Näitä ilman ei täällä pärjättäisi!
Minulla oli eilisestä lähtien täällä vierailija, jonka kanssa vietimme aikaa työn touhussa ja vierailimme Tropicariossa käärmeiden, liskojen ja sen sellaisten luona. Olin oikein iloinen, kun niska kesti vierailun (no, yhden kerran teki vähän tiukkaa).
Edellisenä iltana olin lähtenyt liikkeelle liian nopeasti hieronnan jälkeen, ja yläniskan hermosto teki aika vaikuttavan stopin - oli aikamoista tasapainottelua selvitä kaupungilta kotiin. Yö välissä taisi olla se tekijä, joka mahdollisti tämän päivän kulkemiset.
Kommentit
Lähetä kommentti