Kuusen alla
Marsuilla on aina jännää, kun jotain hitusenkin tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu. Oikeastaan marsut tuntuisivat olevan varsinaisia neofoobikkoja - jos porkkana kuuluu tarjota häkkiin, sitä ei voi ottaa vastaan häkin ulkopuolella.
Välillä marsut, jopa meidän "vanhainkotilaiset" innostuvat tutkimaan ympäristöään. Pari päivää sitten leikkasimme sekä Nasun että Matildan kynnet. Olohuoneessa, jossa marsujen häkki on, ei ole oikein hyvää valaistusta. Siksi päätimme suorittaa operaation keittiössä.
Kynsien leikkauksen suoritamme aina siten, että puolisoni pitelee marsua ja minä leikkaan. Jotkut taitavat marsunomistajat osaavat hoitaa kynsien leikkuun yksinkin, mutta rva ei ole edes uskaltanut yrittää. Kun meillä lapsena oli marsuja, sujui homma silloinkin yhteistyössä jonkun perheenjäsenen kanssa.
Ensimmäinen kummallisuus seurasi heti kynsien leikkuun jälkeen. Meillä sattui olemaan viinirypäleitä, ja kumpikin sai omansa "palkinnoksi", kun kynnet oli leikattu. Viinirypäleet ovat harvinaista herkkua, joka onneksi sentään maistui molemmille.
Kun olimme valmiita, päätimmekin päästää marsut keittiössä vapaiksi. Sepäs olikin heidän mielestään jännittävää! Kuikutus kuului milloin pöydän alta, milloin jostakin huoneen nurkasta. Nasu ja Matilda kulkivat marsumaiseen tapaan nenä melkein toisen perässä kiinni (alakuvassa kannattaa myös panna merkille Matildan luimisteleva asento).
Välillä marsut, jopa meidän "vanhainkotilaiset" innostuvat tutkimaan ympäristöään. Pari päivää sitten leikkasimme sekä Nasun että Matildan kynnet. Olohuoneessa, jossa marsujen häkki on, ei ole oikein hyvää valaistusta. Siksi päätimme suorittaa operaation keittiössä.
Kynsien leikkauksen suoritamme aina siten, että puolisoni pitelee marsua ja minä leikkaan. Jotkut taitavat marsunomistajat osaavat hoitaa kynsien leikkuun yksinkin, mutta rva ei ole edes uskaltanut yrittää. Kun meillä lapsena oli marsuja, sujui homma silloinkin yhteistyössä jonkun perheenjäsenen kanssa.
Ensimmäinen kummallisuus seurasi heti kynsien leikkuun jälkeen. Meillä sattui olemaan viinirypäleitä, ja kumpikin sai omansa "palkinnoksi", kun kynnet oli leikattu. Viinirypäleet ovat harvinaista herkkua, joka onneksi sentään maistui molemmille.
Kun olimme valmiita, päätimmekin päästää marsut keittiössä vapaiksi. Sepäs olikin heidän mielestään jännittävää! Kuikutus kuului milloin pöydän alta, milloin jostakin huoneen nurkasta. Nasu ja Matilda kulkivat marsumaiseen tapaan nenä melkein toisen perässä kiinni (alakuvassa kannattaa myös panna merkille Matildan luimisteleva asento).
Hetken ihmeteltyään marsut rohkaistuivat lähtemään eteiseen tutkimusmatkalle. Kuljin hiljaa heidän perässään ja yritin ottaa muutamia kuvia säikyttämättä heitä liikaa. Marsu nimittäin ymmärtää ylhäältä tulevan varjon petolintuna, ja pelästyy sitä helposti.
Tämän jälkeen marsujen tiet erkanivat. Nasu päätti, että on aika palata kotihäkkiin olohuoneeseen. Matilda sen sijaan halusi vielä seikkailla. Hän kävi muun muassa tutustumassa Naakan huoneeseen. Naakka oli tämän retken aikoihin päiväunilla parvekkeella. Hän on sen verran innokas "hoitaja", ettei tällaisia retkiä voi hänen hereillä ollessaan toteuttaa.
Tänään tapahtui jälleen jotakin kummallista. Rva keksi, että marsujen häkki täytyy siivota ennen joulua, koska sitä ei kumminkaan ehtisi tehdä ennen välipäiviä. Siivouksen jälkeen, kun marsut palautuivat asumukseensa, oli sinne ilmestynyt ihan oikea joulukuusi! Siinäpä haisteltavaa, ihmeteltävää ja pureskeltavaa muutamaksi päiväksi...
Näissä tunnelmissa Rva ja muut Niskaset toivottavat kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!
Kivalta näytti marsujen joulupuuhat. Leppoisia joulun pyhiä koko porukalle! o<|:-)
VastaaPoistaKiitoksia samoin, vaikka joulunpyhät alkavatkin olla jo takanapäin. Kuusi on vielä oikein hyvässä kunnossa, vaikka onkin pudottanut hieman neulasia. Toisaalta, eikös se joulu ole vanhan kansan mukaan ohi loppiaisena, ja sitten alkaa uusi joulunodotus!
VastaaPoista