Sananen työllistymisestä
Yhteiskuntamallimme perustuu työntekoon ja työllisyyteen, jolla ihmiset tienaavat elantonsa ja maksavat veroa yhteiskunnan järjestämien palvelujen kattamiseksi (rva ei ole kovin hyvä politiikassa, mutta suurin piirtein näin se kai menee).
Anyway, se, että mahdollisimman moni aikuinen olisi työelämässä, on yhteiskuntamallimme kannalta tärkeää. Tämä on varsin helppo yhtälö ymmärrettäväksi. Nythän työttömyys on vähän turhan korkeaa, kun on tämä huono taloustilanne.
Rva rupeaa alkuvuodesta tukityöllistetyksi. Alunperinkin oli tarkoitus, että rva tekisi työkokeilun sinä aikana, kun puoliso on vanhempainvapaalla. Paikka löytyi kumminkin vähän myöhään, rva ehtii olemaan töissä noin puolitoista kuukautta. Toisaalta, työ ja tehtävät kuulostavat mielenkiintoisilta, joten hyvä että edes nyt löytyi.
Kaiken kaikkiaan, rva on aika ylpeä itsestään, että edes jaksoi hakea tämän niskan kenkkuilun, muuton ja vauvanhoidon keskellä. Ei sitä omaa aikaa niin mahdottomasti ole tässä meidän tilanteessa löytynyt! Ihan kohta rva pääsee kuitenkin kolmena päivänä viikossa vähäksi aikaa tekemään jotakin omaa.
Sellainen rva:ta kumminkin ihmetyttää, kun sitä sopimuslomaketta ei voi toimittaa TE-toimistolle kirjeitse. Ihan ehdottomasti täytyy toimittaa paikan päälle, eikä puhelinta tai s-postia voi tietenkään hyödyntää. Välillä tuntuu, että nämä tukityöllistymispalvelut eivät ole tarkoitettu sellaisille, joiden liikkuminen on usein aika hankalaa.
Ei se tietenkään nyt niin kamala asia ole, se yhden lomakkeen toimittaminen (meiltä on sinne n. viiden kilometrin matka, julkisilla kulkuneuvoilla pääsee kyllä) nyt niin kamala juttu ole, kyllä se rva:lta onnistuu. Kuitenkin, sellainen reissu saattaa aiheuttaa sen, että niskaongelmia pitää sietää koko loppuilta. Jos vaihtoehtoa ei olisi, niin eihän siinä sitten mitään. Kuitenkin, välillä pistää miettimään, että nykyaikana, kun asiat voisi hoitaa puhelimessa ja s-postilla, niin miksi niitä ei voi käyttää.
Kesällä, kun Naakka oli neliviikkoinen, jonotin hänen kanssaan seisaaltaan TE-toimistossa (vuoronumerojärjestelmä ei toiminut). Kun olimme seisseet jonossa hyvän aikaa, kysyi virkailija, onko meillä kiireellistä asiaa...No emme me muuten olisi tulleetkaan - puhelimitse toimistoon ei saanut millään yhteyttä. Kyse oli rahantulosta ja sen lakkaamisesta.
Silloin TE-toimistoissa työskentelevät kuntoutusneuvojat oli siirretty yhteen paikkaan, mistä meille asiakkaille ei tietenkään voitu tiedottaa (siihen sitä s-postia nyt ainakin olisi voinut käyttää). Onneksi se kuntoutusneuvojakin löytyi viimein, tämä jonka kanssa nyt asioin. Hän on osaava ja ystävällinen, mutta ei ehkä ole työskennellyt kovin monen liikuntavammaisen kanssa - ei varmastikaan ole hänen vikansa tämä juoksuttaminen.
Työllistymisessä rva:ta auttaisi sellainen työkokeilu, jonka voisi suorittaa etänä, siis kotona ja kunnon salliessa esimerkiksi kirjastossa tai jossakin sellaisessa paikassa, johon voi piipahtaa työskentelemään päätteen kanssa. Sellainen työtilanne rva:lla toivottavasti on, noin vuoden päästä.
Kokeilu olisi hyväksi siinä mielessä, että rva saisi kokeilla, miten järjestely toimisi. Työhön voisi tietysti yrittää ryhtyä heti käytännössä, mutta ainakaan vielä rva:n voimat eivät riitä verkostojen luomiseen ja sen sellaiseen. Jonkinlaisia verkostoja on jo, mutta ei tarpeeksi. Este tällaiseen työkokeiluna on, että työkokeilun pitää tapahtua työpaikalla. Miksi, siinäpä hyvä kysymys.
Se, mitä vuoden päästä tapahtuu, on vasta pohdinnan asteella. Eräs vaihtoehto olisi opiskella vähän lisää. Rva:lla on ammatti, mutta lisäkoulutus varsinkaan nyt kun sairastaminen on vienyt näin monta vuotta, ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Lisäksi se kiinostaisi rva:ta.
Sitä mitä haluaisin, voisi opiskella esimerkiksi avoimessa yliopistossa ja vieläpä työmarkkinatuella. Tämä on mahdollista kahden vuoden ajan. Niskavamma tosin aiheuttaa tässäkin hankaluuksia. Etäopiskelukin olisi onneksi mahdollista, rva:ta kiinnostaisi käydä opintoja verkkokursseina. Sellaista täytyy ainakin jossain vaiheessa yrittää. Jos niska on tässä kunnossa ensi syksynä, ei luennoilla käyminen varmaankaan onnistuisi. Ei, vaikka se olisi rva:n mielestä mukavin vaihtoehto.
Työllistymisessä on näinä aikoina pohdittavaa vähän kaikilla. On tosiasia, että rva:n kaltaisilla olisi vähemmän, jos liikuntavammaa ei olisi. Tavallaan olo on kuin pioneerilla - tuntuu, että kaikki pitää tehdä ja luoda melkein alusta asti itse. Tämäkin on sekä hyvä että huono asia.
Anyway, se, että mahdollisimman moni aikuinen olisi työelämässä, on yhteiskuntamallimme kannalta tärkeää. Tämä on varsin helppo yhtälö ymmärrettäväksi. Nythän työttömyys on vähän turhan korkeaa, kun on tämä huono taloustilanne.
Rva rupeaa alkuvuodesta tukityöllistetyksi. Alunperinkin oli tarkoitus, että rva tekisi työkokeilun sinä aikana, kun puoliso on vanhempainvapaalla. Paikka löytyi kumminkin vähän myöhään, rva ehtii olemaan töissä noin puolitoista kuukautta. Toisaalta, työ ja tehtävät kuulostavat mielenkiintoisilta, joten hyvä että edes nyt löytyi.
Kaiken kaikkiaan, rva on aika ylpeä itsestään, että edes jaksoi hakea tämän niskan kenkkuilun, muuton ja vauvanhoidon keskellä. Ei sitä omaa aikaa niin mahdottomasti ole tässä meidän tilanteessa löytynyt! Ihan kohta rva pääsee kuitenkin kolmena päivänä viikossa vähäksi aikaa tekemään jotakin omaa.
Sellainen rva:ta kumminkin ihmetyttää, kun sitä sopimuslomaketta ei voi toimittaa TE-toimistolle kirjeitse. Ihan ehdottomasti täytyy toimittaa paikan päälle, eikä puhelinta tai s-postia voi tietenkään hyödyntää. Välillä tuntuu, että nämä tukityöllistymispalvelut eivät ole tarkoitettu sellaisille, joiden liikkuminen on usein aika hankalaa.
Ei se tietenkään nyt niin kamala asia ole, se yhden lomakkeen toimittaminen (meiltä on sinne n. viiden kilometrin matka, julkisilla kulkuneuvoilla pääsee kyllä) nyt niin kamala juttu ole, kyllä se rva:lta onnistuu. Kuitenkin, sellainen reissu saattaa aiheuttaa sen, että niskaongelmia pitää sietää koko loppuilta. Jos vaihtoehtoa ei olisi, niin eihän siinä sitten mitään. Kuitenkin, välillä pistää miettimään, että nykyaikana, kun asiat voisi hoitaa puhelimessa ja s-postilla, niin miksi niitä ei voi käyttää.
Kesällä, kun Naakka oli neliviikkoinen, jonotin hänen kanssaan seisaaltaan TE-toimistossa (vuoronumerojärjestelmä ei toiminut). Kun olimme seisseet jonossa hyvän aikaa, kysyi virkailija, onko meillä kiireellistä asiaa...No emme me muuten olisi tulleetkaan - puhelimitse toimistoon ei saanut millään yhteyttä. Kyse oli rahantulosta ja sen lakkaamisesta.
Silloin TE-toimistoissa työskentelevät kuntoutusneuvojat oli siirretty yhteen paikkaan, mistä meille asiakkaille ei tietenkään voitu tiedottaa (siihen sitä s-postia nyt ainakin olisi voinut käyttää). Onneksi se kuntoutusneuvojakin löytyi viimein, tämä jonka kanssa nyt asioin. Hän on osaava ja ystävällinen, mutta ei ehkä ole työskennellyt kovin monen liikuntavammaisen kanssa - ei varmastikaan ole hänen vikansa tämä juoksuttaminen.
Työllistymisessä rva:ta auttaisi sellainen työkokeilu, jonka voisi suorittaa etänä, siis kotona ja kunnon salliessa esimerkiksi kirjastossa tai jossakin sellaisessa paikassa, johon voi piipahtaa työskentelemään päätteen kanssa. Sellainen työtilanne rva:lla toivottavasti on, noin vuoden päästä.
Kokeilu olisi hyväksi siinä mielessä, että rva saisi kokeilla, miten järjestely toimisi. Työhön voisi tietysti yrittää ryhtyä heti käytännössä, mutta ainakaan vielä rva:n voimat eivät riitä verkostojen luomiseen ja sen sellaiseen. Jonkinlaisia verkostoja on jo, mutta ei tarpeeksi. Este tällaiseen työkokeiluna on, että työkokeilun pitää tapahtua työpaikalla. Miksi, siinäpä hyvä kysymys.
Se, mitä vuoden päästä tapahtuu, on vasta pohdinnan asteella. Eräs vaihtoehto olisi opiskella vähän lisää. Rva:lla on ammatti, mutta lisäkoulutus varsinkaan nyt kun sairastaminen on vienyt näin monta vuotta, ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Lisäksi se kiinostaisi rva:ta.
Sitä mitä haluaisin, voisi opiskella esimerkiksi avoimessa yliopistossa ja vieläpä työmarkkinatuella. Tämä on mahdollista kahden vuoden ajan. Niskavamma tosin aiheuttaa tässäkin hankaluuksia. Etäopiskelukin olisi onneksi mahdollista, rva:ta kiinnostaisi käydä opintoja verkkokursseina. Sellaista täytyy ainakin jossain vaiheessa yrittää. Jos niska on tässä kunnossa ensi syksynä, ei luennoilla käyminen varmaankaan onnistuisi. Ei, vaikka se olisi rva:n mielestä mukavin vaihtoehto.
Työllistymisessä on näinä aikoina pohdittavaa vähän kaikilla. On tosiasia, että rva:n kaltaisilla olisi vähemmän, jos liikuntavammaa ei olisi. Tavallaan olo on kuin pioneerilla - tuntuu, että kaikki pitää tehdä ja luoda melkein alusta asti itse. Tämäkin on sekä hyvä että huono asia.
Kommentit
Lähetä kommentti