Leposärkyä ja etanapostia

Niskaset palautuivat joulunvietosta maaseudulta. Sielläpä oli samannäköistä kuin täälläkin - aika pimeää ja täysin lumetonta. Ei se meidän tahtia haitannut, rva muistaa oikein hyvin, kun siirtyi toukokuun alussa kotoa synnytyslaitokselle paksussa kevättakissa ja talvikengissä. Maassa oli vielä jonkin verran jäätä. Sen puolesta lumitalvi saakin odottaa.

Minä ja puolisoni paahdoimme jouluviikolla asunnon järjestelyn parissa. Naakan huone saatiin viimein maalattua ja hänen tavaransa sinne (leluja on tosin koko ajan muuallakin). Ihan sisustamisesta ei voi puhua, siellä on Naakkaa varten hankittu hylly, pinnasänky, lipasto (entinen hoitopöytä) ja kaksi lelulaatikkoa. Kyllä sitä tavaraa sitten itsestään kertyy.

Sen sijaan minun ja puolisoni makuuhuone on oikein kiva - ihan tämän tapetin ansiosta:

Rva on vähän sellainen höpsö, että tykkää luontoteemasta. Kun ne viimeisetkin tavarat saisi järjesteltyä paikalleen tuolla makuuhuoneessa, niin siitä tulisi oikein viihtyisä paikka. Tarkoitus olisi, ettei huoneeseen ainakaan tulisi kovin paljon tavaraa.

Eilen oli taas raivostuttava alkuyö. Vasempaan olkapäähän iski ihan kamala leposärky, enkä todellakaan keksinyt, millaisella asennolla olisin pystynyt nukkumaan. Viimein hain särkylääkkeen (väsyneenä en tietenkään ymmärtänyt hakea heti), jonka kanssa sain sitten vähän nukuttuakin.

Joulu vähän sotki (ihan hyväkin) rytmejä, ja tapaninpäivän iltana pääsin tekemään sekä selkätreeniä että meditaatioharjoituksen. Varsinkin selkätreeni alkaa sujua jo ihan hyvin, kun saisi tuon olkapääkivun jollakin tavalla helpottumaan. Naakkakin alkaa jo olla niin painava, että hänen kantamisensa rasittaa käsiä aika paljon.

Rva on myös joulukuun aikana oikein toden teolla alkanut kiinnittää huomiota ryhtiinsä. Selkä on luonnostaan notkolla, joten olen yrittänyt saada sitä suoremmaksi alavatsan syviä lihaksia jännittämällä. Asennot tuntuvat vielä aika raskailta ja usein unohdan, miten piti olla. Suunta näyttäisi kumminkin olevan ihan hyvä!

Mitähän sitä keksisi ensi vuodelle? Isoin juttu on, että rva pääsee hyvin suurella todennäköisyydellä pariksi kuukaudeksi työharjoitteluun! Työ on oman alan työtä, muutama tunti muutamana päivänä viikossa. Harjoittelujaksoa rva odottaa innolla, vaikka työn hakeminen on kyllä ollut aika raskas prosessi kaikkien näiden muutosten keskellä. Toivottavasti niska sallii työharjoittelun.

Eilen sain aivan ihanan vinkin perheenjäseneltäni - minä voisin kuulemma välillä kirjoittaa ihmisille kirjeitä, ihan sitä perinteistä etanapostia. Ensiksi ei tullut mieleen, kenelle sellaista nyt voisi lähettää. Sitten aloin keksiä moniakin, joille voisin kirjoittaa.

Lapsena minulla oli kirjekavereita, yksi taisi olla kanadalainen, muut olivat suomalaisia. Kirjoittelu jatkui useita vuosia ja katkesi suurin piirtein yläasteen alussa. Siihen ikään kirjoittelu ei ollutkaan sopivinaan. Silloin ei ollut vielä internetiä ja sähköpostia - kirjoittelu vain loppui. No, ehkä joillekin riparikavereille tuli joskus kirjoitettua.

No, josko rva intoutuisi nyt lähettämään kirjeen - ehkei tässä vaiheessa ihan tuntemattomalle, mutta jollekin tutulle kumminkin. Muistelisin, että silloin kauan sitten oli ihanaa, kun postiluukusta kolahti itselle osoitettu kirje! Pääsisiköhän siihen tunnelmaan uudestaan...