Minilomalta palauduttu

Pöh, kävin tänään Ortonissa fyssarilla. Valittelin siellä lisääntyneitä kipuja, huimausta ja muita ongelmia. Session tulos oli, että aiempi niskatreenikielto astui uudelleen voimaan. Lavan tuki on edelleenkin niin heikoissa kantimissa, että se pitää saada parempaan kuntoon, ennen kuin varsinaisia niskaliikkeitä voi alkaa tehdä.

Tämä uutinen ei sinänsä yllättänyt, mutta hieman harmitti, kun olin jo kuvitellut päässeeni niskatreenitasolle. Tämä on monille niskakuntoutujille todellinen saavutus - lavan lihaksiston saaminen tarpeeksi hyvään kuntoon vaatii todella paljon työtä, eikä sekään usein riitä.

Fyssari myös venytteli ja manipuloi rintarankaani, joka ehkä venyi hieman, mutta ei antanut periksi oikeastaan mistään kohdasta. Työ siis jatkuu, näin totesi myös fyssari. Näinhän se on, sain nyt lisää lavan tukea edistäviä liikkeitä ja muutaman uuden rintarangan venytysliikkeen.

Eihän tässä auta muu kuin ryhtyä töihin sillä uudella ohjelmalla. Joka toinen päivä on edelleenkin treenipäivä, oikein mitään ei saa tehdä kovin paljon.

Pieni kylpyläloma kaksin puolison kanssa oli ihana! Tosin taaskaan emme saaneet parivuodetta (tämä tapahtuu lähes aina, kun olemme kaksin jossakin). Annas olla, kun rva on jossakin perheenjäsenen tai ystävän kanssa, niin huoneessa on useamman kerran odottanut oikein muhkea, romanttinen parivuode!

Vaikka viikko onkin ollut kivulias, yritin olla ajattelematta kipua liikaa. Laskin vesiliukumäestä oikein monta kertaa, kun en taaskaan voinut vastustaa kiusausta. Ulkoaltaaseen en mennyt, kun kylmä ilma ei tee yhtään hyvää niskalle. Ah, hävisin muuten vesiliukumäkikilpailun (nopeuslasku) puolisolleni. Sen sijaan voitin pallotykkikisan (yökerho oli kiinni, joten päädyimme vähäksi aikaa "päiväkerhoon" eli tyhjään lasten leikkitilaan).

Naakka oli pienen reissumme ajan hyvässä hoidossa isovanhemmillaan, hän ei suoraan sanottuna näyttänyt huomaavan poissaoloamme laisinkaan. Hyvä näin, luulen että hänelläkin oli oikein hauskaa visiitillään. Hän oli siellä nukkunut yönsä oikein hyvin, mutta päätti sitten ilahduttaa meitä iltavalvomisella. Ehkä se uni tuli puoleen yöhön mennessä, rva ei katsonut kelloa.

Ennen joulua meillä on vielä kaikenlaista puuhaa, mutta onneksi ei mitään isoa. Joulukoristelumme ovat jääneet yhteen lumihiutaleeseen, jonka askartelin joitakin päiviä sitten. Elämme remontin keskellä, joten ne koristeet eivät nyt näyttäisi kovinkaan hauskoilta. On meillä sentään täällä muutama kynttilä!

Ai niin, lauantaina juhlittiin rva:n synttäreitä pienimuotoisesti, kahden lapsuudenystävän voimin. Olen kyllä todella kiitollinen kummastakin osana elämääni! Naakka oli myös paikalla, samoin toisen ystävän 5-vuotias veljenpoika. Pikkumies osasi pitää meidän Nasua tosi hienosti ja rauhallisesti sylissä, sellaisia marsunhoitajia ovat tosin olleet kaikki meidän otuksiin tutustuneet lapset.

Parin päivän päästä meillä mahdollisesti kyläilee vielä perhe, jossa on samanikäinen ja -niminen lapsi (toivottavasti kukaan ei luule, että tyttäremme nimi on oikeasti Naakka :D ) kuin meilläkin. Heihin olemme tutustuneet vauvatapaamisissa. Koko perheemme odottaa tapaamista innolla - yleensä kun meillä on vieraita, Naakka on ainoa vauva.