Minikokoinen apinarata ja sukujuhlat
Pari päivää sitten rva sai liikuntaa. Hän juoksi vinttikoirana jäniksen perässä...oikeasti olimme Naakan kanssa sisäleikkipuistossa! Se oli palkintoretki. Naakka on syksyn ajan kerännyt rasteja uloslähdöistä, jotka ovat sujuneet hyvin.
Minä en ole vähään aikaan ollut Naakan kanssa kyseisissä paikoissa, viime kerrasta taitaa olla toista vuotta. Meillä nämä retket ovatkin muutaman kerran vuodessa tapahtuva aktiviteetti. Jos kävisi useammin, hohto katoaisi, ja kyllä noihin saa ihan tarpeeksi rahaakin uppoamaan.
Puoliso oli flunssassa, joten hänestä tehtiin Napen hoitaja. Kaksikko chillaili kahvilassa ja oleskelusohvalla. Mitä teki rva? Hän yritti pysyä tyttärensä perässä. Aluksi meni melko kevyesti, mutta sitten suoritus meni todelliseksi liikunnaksi.
"Putki, tikkaat, liukumäki, verkko, huh..." Vaikkaa pääsin Naakan kanssa yhtä aikaa liukumäestä alas, oli hän viilettänyt jo ties kuinka pitkälle, kun itse sain könyttyä ylös lattialta. Onneksi sentään tykkään leikkipuistoista. Kaikki menee paitsi hiekkakakkujen teko (tylsää), ja sitähän ei noissa paikoissa tarvitse tehdä.
Kyllä täytyy myöntää, että tuon suorituksen jälkeen lihaksissa tuntui oikein mukavalta. Liikunta oli monipuolista, ja hiki tuli. Itse tykkäsin eniten trampoliineilla hyppimisestä, jota olisin tehnyt enemmänkin (Naakan suosikki oli seikkailulabyrintti).
On mukava huomata, että niska antaa jo periksi tuollaisen liikuntasuorituksen verran. En voi sanoa, että se olisi vaivannut erityisesti tuon liikunnan jälkeen. Yläselkä ja olkapäät tulivat suorastaan parempaan kuntoon, ja hyvälaatuinen lihaskipu jatkuu vielä.
Kun vielä oppisi saamaan noin monipuolista liikuntaa muutenkin. Mielikuvitukseni ei oikein riitä siihen esimerkiksi ulkoilun yhteydessä, pitäisi varmaan oikeasti olla jokin tehtävärata. Armeijan "apinarata", josta oli sisareni kanssa puhetta muutama päivä sitten, voisi ehkä olla rva:lle liian haasteellinen :D Kuitenkin, sen tyylinen liikunta kiehtoo.
Eilisestä suuren osan vietimme puolison serkun ylioppilasjuhlissa. Oli mukavaa tavata puolison sukua, ja Naakallakin oli hauskaa, kun paikalle saapui pitkän odottelun jälkeen joukko pikkuserkkuja. Naakka soluttautui joukkoon välittömästi.
Napellekin löytyi "sopiva" pikkuserkku, viikkoa vanhempi nuorimies. Vauvat ihmettelivät toisiaan ja tunnistivat luultavasti oman lajinsa. Oli hauska seurata, kuinka samanlaiset elkeet samanikäisillä vauvoilla oli, äännähdyksiä myöten.
Kotiin palattuamme olimme jälleen kerran väsyneitä, onneksi myös lapset. Tänään teemme toivon mukaan vain rauhallisia juttuja ja suurimmaksi osaksi kodin piirissä. Itse vähän ajattelin, josko tekisimme lumihiutalekoristeita Naakan ikkunaan.
Minä en ole vähään aikaan ollut Naakan kanssa kyseisissä paikoissa, viime kerrasta taitaa olla toista vuotta. Meillä nämä retket ovatkin muutaman kerran vuodessa tapahtuva aktiviteetti. Jos kävisi useammin, hohto katoaisi, ja kyllä noihin saa ihan tarpeeksi rahaakin uppoamaan.
Puoliso oli flunssassa, joten hänestä tehtiin Napen hoitaja. Kaksikko chillaili kahvilassa ja oleskelusohvalla. Mitä teki rva? Hän yritti pysyä tyttärensä perässä. Aluksi meni melko kevyesti, mutta sitten suoritus meni todelliseksi liikunnaksi.
"Putki, tikkaat, liukumäki, verkko, huh..." Vaikkaa pääsin Naakan kanssa yhtä aikaa liukumäestä alas, oli hän viilettänyt jo ties kuinka pitkälle, kun itse sain könyttyä ylös lattialta. Onneksi sentään tykkään leikkipuistoista. Kaikki menee paitsi hiekkakakkujen teko (tylsää), ja sitähän ei noissa paikoissa tarvitse tehdä.
Kyllä täytyy myöntää, että tuon suorituksen jälkeen lihaksissa tuntui oikein mukavalta. Liikunta oli monipuolista, ja hiki tuli. Itse tykkäsin eniten trampoliineilla hyppimisestä, jota olisin tehnyt enemmänkin (Naakan suosikki oli seikkailulabyrintti).
On mukava huomata, että niska antaa jo periksi tuollaisen liikuntasuorituksen verran. En voi sanoa, että se olisi vaivannut erityisesti tuon liikunnan jälkeen. Yläselkä ja olkapäät tulivat suorastaan parempaan kuntoon, ja hyvälaatuinen lihaskipu jatkuu vielä.
Kun vielä oppisi saamaan noin monipuolista liikuntaa muutenkin. Mielikuvitukseni ei oikein riitä siihen esimerkiksi ulkoilun yhteydessä, pitäisi varmaan oikeasti olla jokin tehtävärata. Armeijan "apinarata", josta oli sisareni kanssa puhetta muutama päivä sitten, voisi ehkä olla rva:lle liian haasteellinen :D Kuitenkin, sen tyylinen liikunta kiehtoo.
Eilisestä suuren osan vietimme puolison serkun ylioppilasjuhlissa. Oli mukavaa tavata puolison sukua, ja Naakallakin oli hauskaa, kun paikalle saapui pitkän odottelun jälkeen joukko pikkuserkkuja. Naakka soluttautui joukkoon välittömästi.
Napellekin löytyi "sopiva" pikkuserkku, viikkoa vanhempi nuorimies. Vauvat ihmettelivät toisiaan ja tunnistivat luultavasti oman lajinsa. Oli hauska seurata, kuinka samanlaiset elkeet samanikäisillä vauvoilla oli, äännähdyksiä myöten.
Kotiin palattuamme olimme jälleen kerran väsyneitä, onneksi myös lapset. Tänään teemme toivon mukaan vain rauhallisia juttuja ja suurimmaksi osaksi kodin piirissä. Itse vähän ajattelin, josko tekisimme lumihiutalekoristeita Naakan ikkunaan.
Kommentit
Lähetä kommentti