Joulunpyhien jälkeen
Palauduimme eilen maaseudulta joulunvietosta. Joulunpyhät olivat mukavaa aikaa, vaikka ottivathan ne myös voimille pakkaamisineen jne. Oikea joulupukki kävi tänäkin vuonna, jopa rva ja puoliso pääsivät hänen syliinsä istumaan!
Joulupäivänä olin iloinen, kun sain sisarestani apurin (no, oikeastaan minä olin apulaisen roolissa) Naakan ulkoiluun. Säät ovat Etelä-Suomessa nyt sellaiset, etteivät ne oikein houkuttele ulkoilemaan, kun lumitalven puuttuminen harmittaa.
Joka tapauksessa, ulkoiluhetkestä (kävely entisen ala-asteemme pihalle, sen pihapiirissä sijaitsevan päiväkodin pihalle leikkimään) muodostui yksi parhaista joulumuistoista. Mielikuvituksen siivin (ja ihan fyysisesti) lensimme, uimme ja kiipeilimme vuorella...oli kyllä hauskaa!
Minä olen viime päivinä yrittänyt suojella niskaani kiinnittämällä huomiota pään asentoon. Minulla on tapana pitää leukaa vähän liiankin pystyssä, jolloin pää on koko ajan kallellaan.
Kun toinen viime viikolla tapaamistani fysioterapeuteista vielä varoitti muodostumassa olevasta "kyttyrästä", se motivoi painamaan leukaa alas huolella aina kun voin. Se toimii hyvin ainakin kävellessä.
Yksin kävellessäni olen viime aikoina metsästänyt paljon pokemoneja. Pokemon Go on ollut yllättävän hauska peli. Kävellä pitää runsaasti, ja olioiden metsästys on hauskaa. Nyt erilaisia pokemoneja taitaa olla kasassa 51 kappaletta.
Pelimaailmassa ja ehkä muutenkin tykkään monenlaisesta etsimisestä ja keräilystä. Ehkä en ole niinkään tavaroiden hamstraaja, mutta "aineettomien" asioiden kuten pokemonien tai geokätköjen haku kiehtoo minua.
Olen ilokseni huomannut, että rentoutuminen (nukkumiseen tai ihan vain rauhoittumiseen tarvittava) on parantunut. Olen sitkeästi harjoittanut "kehon skannausta" eli keskittymistä kehon tuntemuksiin vartalon osa kerrallaan päivittäin, ja tuntuu että harjoittelu on alkanut tuottaa tulosta.
Saan vaihtelua harjoitukseen keskittymällä välillä ympäriltäni kuuluviin ääniin tai sitten vain hengitykseen.
Harjoitukseni ovat lyhyehköjä, muutaman minuutin mittaisia. Välillä teen vähän pidemmän meditaation esimerkiksi Youtube-videon avulla. Esimerkiksi Mindfulness-harjoituksia on netissä nykyään todella paljon.
Joulupäivänä olin iloinen, kun sain sisarestani apurin (no, oikeastaan minä olin apulaisen roolissa) Naakan ulkoiluun. Säät ovat Etelä-Suomessa nyt sellaiset, etteivät ne oikein houkuttele ulkoilemaan, kun lumitalven puuttuminen harmittaa.
Joka tapauksessa, ulkoiluhetkestä (kävely entisen ala-asteemme pihalle, sen pihapiirissä sijaitsevan päiväkodin pihalle leikkimään) muodostui yksi parhaista joulumuistoista. Mielikuvituksen siivin (ja ihan fyysisesti) lensimme, uimme ja kiipeilimme vuorella...oli kyllä hauskaa!
Minä olen viime päivinä yrittänyt suojella niskaani kiinnittämällä huomiota pään asentoon. Minulla on tapana pitää leukaa vähän liiankin pystyssä, jolloin pää on koko ajan kallellaan.
Kun toinen viime viikolla tapaamistani fysioterapeuteista vielä varoitti muodostumassa olevasta "kyttyrästä", se motivoi painamaan leukaa alas huolella aina kun voin. Se toimii hyvin ainakin kävellessä.
Yksin kävellessäni olen viime aikoina metsästänyt paljon pokemoneja. Pokemon Go on ollut yllättävän hauska peli. Kävellä pitää runsaasti, ja olioiden metsästys on hauskaa. Nyt erilaisia pokemoneja taitaa olla kasassa 51 kappaletta.
Pelimaailmassa ja ehkä muutenkin tykkään monenlaisesta etsimisestä ja keräilystä. Ehkä en ole niinkään tavaroiden hamstraaja, mutta "aineettomien" asioiden kuten pokemonien tai geokätköjen haku kiehtoo minua.
Olen ilokseni huomannut, että rentoutuminen (nukkumiseen tai ihan vain rauhoittumiseen tarvittava) on parantunut. Olen sitkeästi harjoittanut "kehon skannausta" eli keskittymistä kehon tuntemuksiin vartalon osa kerrallaan päivittäin, ja tuntuu että harjoittelu on alkanut tuottaa tulosta.
Saan vaihtelua harjoitukseen keskittymällä välillä ympäriltäni kuuluviin ääniin tai sitten vain hengitykseen.
Harjoitukseni ovat lyhyehköjä, muutaman minuutin mittaisia. Välillä teen vähän pidemmän meditaation esimerkiksi Youtube-videon avulla. Esimerkiksi Mindfulness-harjoituksia on netissä nykyään todella paljon.
Minulla on täysin sama ongelma niskan ryhdin suhteen, leuka tahtoo nousta ylös mikä aiheuttaa painetta yläniskaan ja mutkan kaularankaan. Etenkin väsyneenä tämä ilmiö korostuu ja iltaisin huomaan usein katsovani televisiota "nenän vartta pitkin". Kodin ulkopuolella liikkuessa tukikauluri pakottaa niskan parempaan asentoon, jolloin voin keskittyä niskan sijaan pään toimintaan, muun kropan ryhtiin ja itse kävelemiseen. Kotona ollessa en tukikauluria pidä, joten niska on arkiaskareissa enemmän kovilla kuin kodin ulkopuolella asioidessa.
VastaaPoistaSain itse vinkin toimintaterapeutiltani Oiva-sovelluksesta, jonka saa mm. Android-laitteisiin. Sovellus sisältää mm. erilaisia läsnäoloharjoitteita ☺
Minäkin olen huomannut, että erityisesti väsyneenä ongelma korostuu. Suoraan sanottuna, olen kiinnittänyt asiaan liian vähän huomiota, vaikka niskan parempi asento vähentäisi varmaankin hartioiden jumituksia ihan merkittävästi.
VastaaPoistaNuo läsnäoloharjoitteet ovat kyllä hyödyllisiä, ainakin minulle ovat sopineet hyvin. Välillä toki tulee pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin harjoituksia ei tule tehtyä. Olen yleensä kuitenkin ennen pitkää palannut harjoitusten pariin, kun stressi, kivut jne. vievät niin nopeasti kyvyn rentoutua. :)