Levottomat yöt
Tällä viikolla on jälleen puuhasteltu yhtä sun toista. Määrittävä yhteistekijä viikolle on väsymys. Meillä ovat yöt olleet viime aikoina aika villejä. Hiljaista alkaa illalla olla n. klo 22. Nappe syö 2 - 3 kertaa yössä.
Viime aikoina Naakan päiväunet ovat alkaneet jäädä melkein kokonaan pois. Lisäksi hän on usein kieltäytynyt kerrassaan iltapuurosta. Näiden yhteisvaikutus ja 3-vuotiaan painajaiset ovat johtaneet siihen, että Naakka pinkaisee noin kolmen aikaan yöllä ylös ja hereille, kun on levoton olo ja nälkä.
Kärsivällisyys on ollut koetuksella itse kullakin (isovanhemmatkin ovat joutuneet tämän shown keskelle), yövalvomiset ovat suoraan sanottuna ihan kamalia.
No, eilen puoliso sai keploteltua Naakan syömään kokonaisen puurolautasellisen - tilanne helpottui heti! Ihan sataprosenttinen apu tämä ei ole, mutta eipähän tarvitse käydä "yögrillillä" pikkutunneilla.
Minulla oli keskiviikkona 35-vuotissyntymäpäivä! On se jännittävää, kun vuosia karttuu eikä näy missään ;) Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minä vähän juhlinkin; kutsuin sisareni meille kylään (puolisokin oli toki kutsuvieraslistalla, mutta joutui perumaan töiden takia).
Leivoin mustikkapiirakan (piti leipoa puolukkapiirakka, mutta silmä teki tepposet ja pakasteessa olevat puolukat osoittautuivat mustikoiksi...mikä mukava yllätys! Kaikki puolukat ja mustikat (siis ne pakastimen pohjalle säilötyt rippeet) ovat tällä kertaa minun poimimiani, toissavuotisia tosin.
Juhlatilaisuus käsitti piirakan ja kahvit sekä paljon jumppaa. Tiimit olivat minä, sisko & Naakka, jälkimmäinen tosin antoi periksi jossakin vaiheessa ja siirtyi elokuvan pariin. Tuli kokeiltua monta hyvää liikettä sekä suoritettua sen päivän jumppaosuus.
Tänään on luvassa erään kaukana asuvan ystäväni vierailu nyt heti aamulla, sekä toivottavasti oikein rauhallinen loppupäivä. Toiveissani olisi ainakin, että veisin Naakan oikein pitkäksi aikaa ulkoilemaan päiväkodin jälkeen. Katsotaan, kuinka toteutuu.
Minun vähän piti tehdä töitä näin aamusta, mutta päästin puolison jatkamaan uniaan, sillä hän oli valvonut Napen kanssa viime yönä tavallista enemmän. Eilenkin meni muuten ihan päiväuniksi Napen päiväuniaika - pakko se lepo on jossakin kohtaa ottaa takaisin, kun on mahdollisuus.
Kiputila: on aika kipeä, niskan ja lapojen seutu on jumissa kuin mikä.
Huimaus: joo, valitettavasti!
Päivän kuntoilutavoitteet: "punnerruksia" seinää vasten ja rintarangan liikutusyrityksiä. Hieronnan varaus, jos se kuntoiluksi lasketaan...ainakin sinne pitää kävellä.
Viime aikoina Naakan päiväunet ovat alkaneet jäädä melkein kokonaan pois. Lisäksi hän on usein kieltäytynyt kerrassaan iltapuurosta. Näiden yhteisvaikutus ja 3-vuotiaan painajaiset ovat johtaneet siihen, että Naakka pinkaisee noin kolmen aikaan yöllä ylös ja hereille, kun on levoton olo ja nälkä.
Kärsivällisyys on ollut koetuksella itse kullakin (isovanhemmatkin ovat joutuneet tämän shown keskelle), yövalvomiset ovat suoraan sanottuna ihan kamalia.
No, eilen puoliso sai keploteltua Naakan syömään kokonaisen puurolautasellisen - tilanne helpottui heti! Ihan sataprosenttinen apu tämä ei ole, mutta eipähän tarvitse käydä "yögrillillä" pikkutunneilla.
Minulla oli keskiviikkona 35-vuotissyntymäpäivä! On se jännittävää, kun vuosia karttuu eikä näy missään ;) Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minä vähän juhlinkin; kutsuin sisareni meille kylään (puolisokin oli toki kutsuvieraslistalla, mutta joutui perumaan töiden takia).
Leivoin mustikkapiirakan (piti leipoa puolukkapiirakka, mutta silmä teki tepposet ja pakasteessa olevat puolukat osoittautuivat mustikoiksi...mikä mukava yllätys! Kaikki puolukat ja mustikat (siis ne pakastimen pohjalle säilötyt rippeet) ovat tällä kertaa minun poimimiani, toissavuotisia tosin.
Juhlatilaisuus käsitti piirakan ja kahvit sekä paljon jumppaa. Tiimit olivat minä, sisko & Naakka, jälkimmäinen tosin antoi periksi jossakin vaiheessa ja siirtyi elokuvan pariin. Tuli kokeiltua monta hyvää liikettä sekä suoritettua sen päivän jumppaosuus.
Tänään on luvassa erään kaukana asuvan ystäväni vierailu nyt heti aamulla, sekä toivottavasti oikein rauhallinen loppupäivä. Toiveissani olisi ainakin, että veisin Naakan oikein pitkäksi aikaa ulkoilemaan päiväkodin jälkeen. Katsotaan, kuinka toteutuu.
Minun vähän piti tehdä töitä näin aamusta, mutta päästin puolison jatkamaan uniaan, sillä hän oli valvonut Napen kanssa viime yönä tavallista enemmän. Eilenkin meni muuten ihan päiväuniksi Napen päiväuniaika - pakko se lepo on jossakin kohtaa ottaa takaisin, kun on mahdollisuus.
Kiputila: on aika kipeä, niskan ja lapojen seutu on jumissa kuin mikä.
Huimaus: joo, valitettavasti!
Päivän kuntoilutavoitteet: "punnerruksia" seinää vasten ja rintarangan liikutusyrityksiä. Hieronnan varaus, jos se kuntoiluksi lasketaan...ainakin sinne pitää kävellä.
Kommentit
Lähetä kommentti