Kotihiiren loppuvuosi

Jopas joulu onkin lähellä! Sitä ei tule ajateltua tässä tekemisen tuiskeessa, vaikka hyvä niinkin, sieltähän se saapuu kuitenkin.

Jostakin tuli mieleeni, että muistan uuden vuoden juhlinnan olleen minulle joka vuosi pienimuotoinen stressin aihe. Tietyssä ikävaiheessa, josta nyt on jo 10 - 20 vuotta, muistan ajatelleeni, että voi kun saisi olla uutena vuotena kotona.

Mitä sitten olisin tehnyt? 19 vuotias minä olisi mielellään katsellut televisiosta, kuinka vuosi vaihtuu eri maailmankolkissa (näytetäänköhän sitä ohjelmaa vielä). 

Olisinhan minä toki saanut kotiin jäädä, mutta en jäänyt. Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että minulla oli ystäviä, jotka vetivät minut mukaan ihmisten pariin. Koin vaivalloisena lähteä jonkun kotibileisiin ja yöpyä siellä ja olla väsynyt aamulla.

Toisaalta, jäihän paljon muisteltavaa ja tuli koettua sitä elämää silloin kun oli sen aika

Vaikka viihdyn ihmisten parissa ja koen itseni sosiaaliseksi, asuu minussa olento, joka tykkää juhlapäivinä käpertyä omiin oloihinsa kodin nojatuoliin ja hykerrellä tyytyväisenä, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. 

Olen siis koti-ihminen. Omaan kotikoloon on aina mukava palata, oli sitten poissa lyhyen tai pitkän aikaa. Sellaiset asiat kuin nojatuoli, matto ja kirjahyllyn kirjat tekevät oloni kotoisiksi. Ikkunasta on mukava katsella, mitä ulkona tapahtuu ja iloita siitä, että voi olla kotosalla.

On sitä kuitenkin välillä mukava uloskin lähteä. Tänäänkin lähdin useaksi tunniksi asioille. Kotimatkalla ratikkaan astuessani tajusin, että enhän minä muistanut ollenkaan ottaa avaimia mukaan! 

Onneksi meillä on melkein aina perhe kotona, Siellä ne taas olivat, ikkunassa odottamassa. Pääsin sisälle.

Koti- ja kotoiluaiheesta siirryn sujuvasti pohdintaan loppuvuodesta. Tämä vuosi on kyllä ollut hurja. Huokaisen monen asian kohdalla helpotuksesta.

* selvisin vaikeasta raskaudestani ja saimme ihanan Nappe-vauvan osaksi perhettämme

* sain tehdä töitä

* sain sisareni perheen lähemmäs asumaan

Seuraavalta vuodelta toivon oikeastaan jatkoa näille mainitsemilleni asioille. En sentään perheenlisäystä uudestaan :D , vaan ihan tavallista, työteliästä arkea minulle tärkeiden asioiden parissa. 

Ennen sitä toivon, että voimme viettää mukavan joulun. Uutta vuotta en vielä suunnittele, ehkäpä katson sitä vuoden vaihtumisesta kertovaa telkkariohjelmaa, jos sellainen vielä tulee - tai sitten nukahdan jo ennen yhdenkään raketin laukaisua.