Viikko-ohjelmaa ja kiitollisuudenaiheita myös

Tällä(kin) viikolla on kyllä ollut kaikenlaista! Oikeastaan, kun nyt yritän alkaa muistella, mitä ihmettä olemme tehneet, en meinaa muistaa mitään. Kuitenkin, sanotaan, että muistiharjoitukset ovat hyödyllisiä.

Maanantai: Päivä oli ihan tavallinen, teimme paljon kotiaskareita. Illalla kävin hierojalla.

Kiitollisuudenaihe: se hieronta.

Tiistai: Sepäs oli itsenäisyyspäivä. Naakalla oli vapaapäivä kuten meillä muillakin. Iltapäivällä keksimme ajella Malmin hautausmaalle katsomaan hautausmaan kynttilänvaloa. Tulos: lapset nukahtivat matkalla, emmekä viitsineet herättää kumpaakaan.

Ajoimme siis keskustaan ja kiersimme presidentinlinnan. Pääsimme n. 17.30 helposti kiertämään rakennuksen ja näimme ainakin ne aluetta vartioivat poliisit. Mannerheimintiellä satuimme tulemaan ylioppilaiden soihtukulkuetta vastaan. Kulkue oli kaunis näky.

Kotiin saavuttuamme suuntasimme vielä talomme kerhohuoneelle, jossa asukasyhdistys järjesti itsenäisyyspäivän vastaanoton talolaisille. Istuimme ilolla valmiiksi katettuun pöytään ja ihailimme koristeltua kerhohuonettamme.

Kiitollisuudenaihe: perhe ja itsenäinen Suomi.

Keskiviikko: Keskiviikkoaamuna suuntasimme Naakan kanssa lastenteatteriin, kaupunginteatterin "Tontut suutareina" - nimiseen näytäntöön. Tilaisuus kesti n. 40 minuuttia, ja nautimme koko perhe. Nappe tosin oli ukin kanssa kotona ja viihtyi varmasti.

Iltapäivällä lähdimme kauppakeskukseen hoitamaan asioita ja ruokaostoksille. Tulos: puolison vaateostosten jälkeen hän vei lapset syömään ja minä suuntasin Prismaan hoitamaan ne ruoka- ja mut ostokset - ihanaa, yksin Prismassa...melkein tunnin ajan!

Kiitollisuudenaihe: niska ei temppuillut teatterissa eikä Prismassa.

Torstai: Torstaina ohjelma alkoi aamulla klo 8.00 Naakan päiväkodin pipareiden leipomisella, jonne minä en mennyt, puoliso meni. Minä tein aamupäivän töitä (puoliso lähti Napen kanssa vauvakerhoon ja sitten parturiin).

Iltapäivällä minä siirryin entisen työpaikkani glögitilaisuuteen. Parin tunnin päästä siirryin seurakunnan puurojuhlaan, jonne perhe oli jo siirtynyt aiemmin. Sekä glögitilaisuudessa että puurojuhlassa tapasin ihmisiä, joita olin jo ehtinyt kaivata.

Kiitollisuudenaihe: Se, että minulla oli ex-työpaikan tilaisuus, jonne minut kutsuttiin - asia on minulle hyvin kaukana itsestäänselvyydestä. Toinen kiitollisuudenaihe: no, seurakunnan tila, jossa aikuiset saivat keskittyä istumaan ja nauttimaan puurosta ja joulunodotuksesta, kun lapset kirmasivat pitkin käytäviä...

Perjantai: Tänään on ollut ihan tavallinen, mukava päivä. Paljon on ainakin kotitöitä ja lastenhoitoa päivään mahtunut, mutta pääsin myös lenkille itsekseni. Selätin on ollut käytössä monta kertaa. Olin yhdellä kävelyllä Napen kanssa, yhdellä ihan yksin.

Eilisen kaksoisjuhlista niska ja yläselkä kyllä rasittuivat (ja todennäköisesti koko edellisestä viikosta), realiteetit tulevat vastaan aina jossakin vaiheessa. Nyt täytyy parannella ja toipua. Pahemminkin voisi toki olla.

Huominen päivä on vielä onneksi avoinna, illaksi on luvassa vähän erikoislaatuisempaa ohjelmaa ;)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe